Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Mutta tämä ääni kuiskasi kuiskattavansa; halpa, vähäarvoinen muisto voittojen kirja, jota sisar talletti kotona Tukholmassa. Muuta ei tarvittu. Kustaa Bertelsköld pyyhkäisi kädellään hehkuvaa otsaansa, ikäänkuin saadakseen varmuutta siitä, ettei tämä ollut vain pelkkää ilveilevää unta.
LADY MACBETH. Ei näe koskaan Se aamu aurinkoa. Kasvos, armas, On niinkuin kirja, josta kummia Lukea saattaa. Pettääksesi aikaa Mukaannu aikaan; silmin, käsin, kielin Jaa mieltymystäs; ole niinkuin kukka, Viaton päältä, mutta käärme alla. Pidettävä on tulijasta huolta; Sa tään yön suuret toimet jätä mulle; Tuleviks päiviksi ja öiksi nuo Yliherruuden ja vallan meille tuo! MACBETH. Enemmän toiste.
Niin, niitä täytyy kovasti peljätä. Maiju. Soo soo. Mutta jos nuo herrat arvosteliat nyt sanovat että Lyyli neidin kirja onkin huono, mitenkä sitten käy?
Koska Te sitä Kallayn kirjaa ette näy voivanne tänne lähettää, niin pyytäisin Sinun olemaan hyvän ja toki kirjoittamaan minulle kuinka suuri kooltaan se kirja on ja onko sen hinta siihen merkitty, niin että voisin tuottaa sen Pestistä käsin itselleni.
Kun hän ei mitenkään nyt voinut muistaa erästä toista kirjaa, jota nyt juuri tätä yötä odottaessa olisi paljon enemmän tarvinnut! Se oli se kirja, jota Vasili oli muinoin hänelle lukenut, mutta hän ei silloin ollut ymmärtänyt kuunnella. Yksi lause vaan oli sattumalta tarttunut hänen muistiinsa. Se oli jotenkin näin: »Ei mikään ole epäterveellisempää kuin kristillinen sääli.
Vakavasti katsellen Hiljaa, lausui Paavo: »Minulla on ollut, niin paljo työtä, etten olisi helposti joutunutkaan, enkä luullut, että sinä minua kaipaisit; senpä vuoksi oli mielestäni paras pysyä työssäni.» Tämän sanottuaan katseli hän muutamia kirjoja, jotka olivat vähäisellä kirjahyllyllä, ja hänen käteensä sattui tulemaan se kirja, jonka hän oli Hiljalle syntymäpäivälahjaksi antanut.
Sitä lukeissaan aivan luulee näkevänsä nuo seudut ja ihmiset. Kuinka tarkka tapojen ja luonteiden kuvaus, kuinka syvät mietteet, kuinka sopivat arvostelut! Ah, Voitto, hän on nerollinen mies! SANNA. Vai niin! Voittoko? Jätähän nuo joutavat, ne panevat vaan pääsi pyörälle, eivätkä hyödytä rahtuakaan. LIISA. Mikä sitte olisi hyödyllisempi, kuin hyvä kirja?
Punaisia piirtoja siinä sen nimen kohdalla näkyi olevankin, kun minäkin sitä katsoin punaisia piirtoja siinä oli, vaikka muutoin koko kirja oli täynnä mustaa ripellosta, niinkuin tervattu harakka sillä olisi hyppinyt". Monella semmoisella kertomuksella piti Sikke-muori vireillä Annin levottomuutta.
Sitäpaitsi hänellä oli suuret ajatukset «naisen arvosta». Louisella oli albumi, johon kaikki hänen ystävänsä kirjoittivat omia ja muiden aatteita. Oli oikein ihmeellistä miten paljon hyviä neuvoja se kirja sisälsi.
Esteri huomasi että kirja oli Lauri Holman runokokoelma, vasta kun Rautiainen kääntyi yhtäkkiä häneen ja sanoi: »Tässä on kaksi kaunista runoa. Toinen on 'Katse' ja toinen 'Kun hän nauroi'. Minä luin tämän jossakin julkaisussa jo monta vuotta sitten.» Syntyi äänettömyys. »Lauri Holma oli hiljattain matkalla täällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät