United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyökissä istui Uoti kauan, sanaa hiiskumatta. Vihdoin lausui hän: "Sanos, minkätähden sinä otit minun, tietävä kyllä minun laitani!" Itkien vastasi morsian: "Niin kauan kuin mailma on seisonut, ei ole, luulen, kukaan niin puhutellut morsiantansa.
Ajatteles, kuinka saisimme nähdä paljon ihmeitä! Ja sitten me kohoisimme ylös tuonne pilviin saakka. Ja visertelisimme siellä! Aina rakas, voi, ettei meillä ole siipiä! Minkätähden ei Jumala luonut ihmiselle siipiä? Sanos muuta. Minkätähden ei luonut. Mutta katsopas tuonne päin, tuonne pohjoiseen, kuinka siellä on kaunista! Siellä tosiaankin oli erinomainen näky.
AINA. Ja toinen lintu toisen herättää... Ai! eilen illalla, et arvaa sä, Kuin satakieli soitti soreasti Mun akkunani alla ilosasti, Ett'en ma unta saanut silmihin. Lie silloin oikein lysti ollutkin, Kun linnun kieltä ihmislapset taisi! Ah, sanos, kun sit' ymmärtää vaan saisi? KILPI. No, sitte kummia sä kuulisit. AINA. Niin, sepä tietty ois... Jos tietäisit, Kuin oisin iloissain!
En aio enää tuhlata killinkiäkään maalla, saat hirttää minut, joll'en ole itara ja kitkuta, niin että ruskaa paikat. Sillä tavalla tulen kotiin varakkaana miehenä. Kuules Rejer, sinunkin pitäisi kiinnittää kukkarosi nauhoja!" "Niin on tuuma, perämies!" "No, sittenhän meitä on kaksi ahnekonttia! niin kuivia, että voivat raapaista tulta meistä!" "Sanos minulle, Rejer! Olitko tuttu kanunamiehellä?"
"Lapsena olin siinä taidossa aika mestari". "No sanos, mikäs tämä on? On, näet, pieni sana, joka merkitsee jotain näkymätöntä, mutta kumminkin kovasti, toisinaan hurjastikin liikkuvata: muutapa ensimmäinen kirjain toiseksi, niin saat näkyväisen kappaleen, joka ilmi tuo kaikki tuon edellisen toimet".
Mutta sanos minulle, kuinka sinulle johtui mieleen se oivallinen, se onnellinen aate, että läksit tänne minun luokseni? Kuinka sait aikaa? Sinä häijy, olethan tähän asti aina jyrkästi ja itsepäisesti sanonut, ett'et tule.
Eivätkö he olleet kuin raivostuneet karhut, väkevät ja hurjat? Mutta minä olin kuin kaksi, minä annoin takaisin, ja me voitimme. Sanos, Aleksei, veli, enkö minä ole urhoollisin?» »Ei!» huusi Ivan, kiihkosta ja viinistä punakkaana, »sano, että minä olen!» »Uskallapas sanoa niin, Aleksei Feodorov!» uhkasi Petter. »Uskalla vain, sanon minä!» intti Ivan myöskin uhaten.
Ajattele sitä tyttöä: se on saanut päähänsä, että koko maatila on vähitellen luovutettava pieninä palstatiloina sen omille torppareille ja muille maattomille! Vai niin? Niin, oletko moista kuullut! Keltä se on tuon saanut, vai liekö itse jostain lukenut, en ole päässyt selville. Maan omistaminen ? sanoo hän on hirveätä vääryyttä Kuinka kuinka se oli, sanos vielä kerran.
Tuolla haukotteli se hirtehinen taas, juuri kuin meni koulunovesta!... "Kuuleppas!" huusi purjehdusopettaja äkkiä hänelle takaapäin "sinä Juhl sanos minulle tässä kahden kesken ... miksi sinä käyt niin ohuissa vaatteissa?" "Minäkö? minulla ei ole koskaan vilu!" Rejer tunsi kopeutensa kovasti loukkautuneen meriupseerin edessä: "Ei hätää! sukuni on varakasta jos vaan tahtoisin vaivata sitä."
Niin juuri! Voi, voi sentään. Olkaa nyt tekin protkuttamatta! Olkaa jo! Kuka tässä enää muistaa mitään. Koko talo on ihan mullin mallin. KAISA. Sanos muuta kun asiaa! Ihan tervehän se oli vielä lauantai-iltana. Eikös ollut? TILTA. Oli kai, minun tietääkseni, koska hän oli laudallakin Roopen kanssa. KAISA. Niin aina! Voi, voi! Ei siitä Jumalan taudista tiedä, milloin se kyntensä iskee.