United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tahtoisin kernaasti nähdä teitä kolmen vuoden hyyry taskussa, kuinka korkealle te silloin nostaisitte nenänne." No, hänellä on, totta vieköön, hyvä vainu, ajatteli Rejer. ... "On ihmisiä, jotka tulemat sitä kopeammiksi, mitä huonommalla kannalla asiat ovat, neitiseni!"
Sillä aikaa kuin Alert lossasi Itämerenrukiita ja lastasi taas kaloja Italiaan lähteäkseen uudelle pitkälle matkalle, käytti Rejer Bergen'issä jokaista hetkeä hyväkseen, saadakseen selville jotakin, johon voisi antautua.
Sillä varmasta päivästä alkaen on hän ollut asiasta vaiti kuin muuri, ja minä luulen hänen pelkäävän, että siitä tulisi hänen ruumisarkkunsa, vaan semmoinen ei paranna heidän väliään. Rejer, poikani, äitisi ainoa toivo!
Syynä siihen, että Rejer oli hetkeksi jäänyt töllistämään, oli se että hoikka, vaalea, paikattuun hameesen puettu sillinperkaaja oli niin ihmeellisen näköinen hän oli jotain toista kuin nuo hitaat, laiskat Aa-vuonon talonpoikaistytöt. He pääsivätkin rantaan ja saivat itselleen asunnon maalla.
"Nyt on luullakseni pahin ohitse!" sanoi kirvesmies kuullessaan iltapäivällä göteporilaisen "soittavan" kokkaan. "Ei ole kylliksi viileätä kajutassa ... ehkäpä myöskin kosteata kölivedestä!" ja niin kantoi Rejer perämies Lind'in kannelle palttinaseinäiseen tuulitelttaan.
Hänen nopea ajatuksensa ja kielensä, hänen elohopean tapainen vilkkautensa, joka ymmärsi, näki, tiesi, ajatteli kymmenen asiaa sillä aikaa kuin Rejer ehti käsittää yhden ainoan saattoi Rejerin tuntemaan itsensä sekä kömpelöksi että kehnoksi, mutta herätti myöskin hänen suurinta ihailuaan. Ja aikaa oli täällä kylliksi silli viipyi.
Hautajaiset vietettiin hyvin komeasti, ylt'ympäri vuonoa levisi aina huhu, kuin vaan joku Juhl haudattiin. Sen jälkeen oli kaikki taas niin hiljaista ... ja talossa sekä alhaalla kylässä kerrottiin vaan, ett'ei Hammernäs'iä enää omistanut vanha Jan Rejersen, vaan nuori Rejer Jansen Juhl... Joulu lähestyi.
"Tuossa!" sanoi ruotsalainen ja ojensi hänelle pyöreän pullon "niinhän sinä olet valkea kuin haamu!" Rejer otti kulauksen ja se tuntui hänestä auttavan kummallisesti. "Kun ei vaan pramtanko menisi matkaansa meidän istuessamme tässä!" jatkoi ruotsalainen, se olikin todella kiinni kuin viulun jousi. "Ei siinä ainakaan oksia ole," tuumaili Rejer ja tarttui purjeihin voimakkain käsin.
Ja mitä Rejer silloin sanoi hänelle, sitä arvailtiin monta vuotta Hammernäs'in mökkiläisten kesken, sillä renkivouti Andershan sai sanoa sen ainoastaan rouva Juhl'ille. Vuonopiirikunnat olivat antautuneet peliin meren viheriäisellä pöydällä ... taas yhtenä vuonna uskaltaneet kaiken omaisuutensa ja menettäneet!
Mutta Rejer ei tahtonut sitäkään! Ja sentähden oli heidän välinsä näinä kahtena viimeisenä vuotena ollut hyvin jäykkä. Isä ei koskaan puhunut hänen kanssaan siitä; vaan hän oli lujasti päättänyt saada tahtonsa perille, ja Rejer oli taas jäykkämielisenä, niinkuin koko hänen sukunsakin yhtä harras vastustaja.