Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Rejer vaipui ajatuksiinsa ja oli kotimatkalla harvapuheinen, samalla kuin Lind poltti sikaria ja piti ylistyspuheita kauniille hauskalle Sally Frankfurtenille. Laivalla alkoi Rejer, niin myöhä kuin olikin, keskeytymättömällä innolla laskea ja panna sijoilleen suurta määrää ruokatavaroita, jotka olivat kasatut ruhviin. Ajatukset olivat myös työssä.
Hänellä oli kuitenkin täysi työ saada kylliksi pikaisesti kuivat vaatteet vasuun; tahtoi käydä vähän nurinpuolisesti. Levolliseksi kävi hän vasta sitten, kuin Rejer alkoi puhua kuulleensa heidän saaneen surua taloonsa ja sentähden poikenneensa tänne heti, kun oli tullut maalle.
Rejer oli kuin pilvistä pudonnut siitä, että oli saanut tekemistä niin hienon miss'in kanssa tavallisessa merimiesmajassa! vaan elämähän tarjoaa niin suurta vaihtelevaisuutta, sitä saa ulkomailla kokea ... niin uskomattoman erilaisia suhteita! Iltasella tuli hauskaa, ensin teaatterissa ja sitten ravintolassa, jossa söivät illallista.
Alkaa tuntua kuumalta tanssia! Hän näki Saaran edessään ... kullanvälkkyvine hivuksineen, niin komeana ja kauniina! ja omituinen väre kasvoissa, kun hän otti jäähyväisiä häneltä. Merimies! e-ei! semmoista ei hän nyt tahdo! ivasi Rejer. Mutta sitä raukkaa! eihän hän kuitenkaan voi vastustaa kaunista perämiestä, joka panee sydämmet liekkiin, mihin vaan kääntyy!
"Mikä sinulla on, kokki?" kysyi häneltä jungmanni yläpuolella nokassa. "Ei mikään!" vastasi Rejer lyhyesti; hän sattui samalla katsomaan alleen mereen, jonka yläpuolella he kiikkuivat. Ja että hänellä oli jotakin, sen sai hänen naapurinsa, ruotsalainen nyt nähdä, silla hän karjasi: "Ei tuulenpäälle! ei tuulenpäälle, sinä pitkä kuhnus! ... ei tuulepäälle kuuletko!"
Rejer loi häneen vihasta säkenöitsevän katseen ja meni eteen naisten kanssa. "Nosta ankkuriköysi ja päästä liikkeelle! Hai-kalan kidasta ei kukaan pääse elävänä! Häpeää ... häpeää ... sinä." Enempää ei Rejer kiireessään kuullut... Vaan nukuttuaan yönsä pyysi hän seuraavana aamuna laskunsa.
Rejer ei herennyt ennenkuin oli saanut lupauksen seuraavaankin tanssiin ja hänet itsensä mukaansa kävelemään portaiden luo, jossa myötiin piparkakkuja ja rinkeliä sekä kirjoja, lauluja ja kaikellaisia lehtisiä.
"Saanenko enää milloinkaan maailmassa nähdä sinua Rejer!" oli kirjeessä äidin suurten huokausten seassa.
Hän katsoi aina puihin, eikä hakkaajaan, ikäänkuin olisi tahtonut laskea, kuinka paljon hän oli hakannutkaan... Vaan Rejer huomasi kyllä, että hän kummasteli häntä... Omituinen väre oli hänen suunsa ympärillä, melkein kuin hän olisi tahtonut sanoa, ett'ei hän todellakaan voinut ymmärtää, kuinka niin pitkä matruusi oli voinut joutua heidän vajaansa!
Nyt tarjosi hän jälleen hänelle sinisen kaulahuivin "ainoastaan ostohinnasta!" hän ymmärsi, että Rejer oli tänään antelias. Ja Rejer tahtoikin vähän aikaa arveltuaan ostaa sen ... hän ajatteli tanssia ja että tyttö tämä kaulassa tanssisi hänen kanssaan kun äkkiä perämies tuli, tarttui huiviin ja viskasi sen hänelle, sanoen: "Ei, minulta sinä sen saat, Stiina!"
Päivän Sana
Muut Etsivät