Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Kas, miten sillit lentää!... Tietäähän sen, että on kiire että tanssihetki lyö!... Jos koko päivän liikkuisit tuolla tavalla, luulisin sinun suorittavan koko venheen yksinäsi!" "Kyllä, jos olisi isosonkaa tai turskaa, niin isoja kuin kauppapalvelijat! vaan nämähän nyt ovat vaan pikkusiiliä!" Rejer nauroi ääneensä.
No? etkö sinä nyt ajattele samoinkuin minäkin, että meidän pitää antaa hänen soutaa tuo hulluus itsestään merelle, vai tahdotko sinä kentiesi hänet miniäksesi?" "En minä luullut sinun, Rejer, noin paljon ymmärtävän naisasioita!"
"Mies saa kyllä hevosen mäen päälle, vaan ei juomaan!" mutisi Rejer katkerasti, kun hän, Jumala tiesi, monettako kertaa lähetti ajatuksensa kotiin ja kirjoihinsa Laurvigistä... Siitä on vähän hyötyä istua täällä kilpailemassa!... Työaika oli taas alkanut.
"Merkillistä kyllä," sanoi pursimies Torgersen, joka piti puheen ... "ei ketään ole, josta ei tuntuisi kuin Rejer Juhl ikäänkuin kuuluisi peränpuolelle ... minusta on tuntunut siltä aina siitä asti kuin hän tuli laivalle!" "Niin se on tuntunut meistä kaikistakin!" kuului jätkien yhteinen vastaus... "Eläköön perämies Juhl!"
Tavarat olivat laivalla, jolla heidän piti lähteä länteen, ja kaikki oli parhaan mukaan järjestetty siihen kamalaan kysymykseen asti, minne Saara kahden pienokaisen ja neljän ison pojan kanssa sijoitettaisiin; ja täällä merellä oli hän äkkiä kaikessa nöyrtynyt Rejer'in viisauden edessä; hän oli tullut niin sävyisäksi kuin lammas ja niin taipuvaksi, että Rejer olisi voinut kiertää hänet sormensa ympärille!
Sentähden voikin hän ihmisten kanssa tehdä, mitä tahtoi, kääriä heidät sormensa ympäri niinkuin silkkinauhan; hieno ja iloinen kaikkialla, sekä maalla että laivalla ... ikäänkuin syntynyt komentajan sillalle; se oli jotakin, josta Rejer otti vaarin. Aivan oikein, perämies ei lähtenyt laivalta Cardiffissa! muuten ei hän ollut niitä, jotka eivät välitä iloista maalla!
Rejer ajatteli kuitenkin istuessaan vaan sitä, miten suuri onni hänelle, ett'ei ollut menettänyt sinisiä hienoja merimiesvaatteitaan!
Se kävi niin nopeasti, niin keveästi ja luontevasti!... Liivi oli kohonnut kaulukseen saakka ... hän oli kapea kuin ankerias ja melkeinpä ilman lanteita. Hänkään ei näyttänyt jääneen huomaamatta, että Rejer lakkaamatta katseli häntä. Tuttavallinen silmäys, jonka tyttö loi häneen, sai hänen poskensa hehkumaan, ja kun hän kulki ohitse nyykäytti hän hänelle päätään.
Alapuolella kellareissa houkuttelivat viettelevät kahvilat laulajattarineen ja soittoineen, ravintolat ja olutholvit, joiden portaat nielivät kokonaisia laivalastia, miehiä ja naisia ... kaikkea laatua! vaikuttamatta ihmisvirrassa huomattavaa muutosta, sillä se kulki sitkeästi ja hiljaa tietään, niinkuin Elbe sen alla. Rejer kiinnitti huomionsa kahteen Alert'in jätkään hänen edessään.
"En tahtonut lähteä matkalle, sanomatta jäähyväisiä teille," sanoi hän "vanhus oli ystävällinen minulle talvella ja tekin, neiti Rördam! Alert lähtee matkaan taas. Täällä jäin minä riippumaan kehumisestani ... vaan lainahan se on sille, jolla on 'vaan oma itsensä murehdittavana, niinkuin te sanotte!" "Oo, Rejer ... Jansen ... Juhl korvaa kyllä vielä vahinkonsa!"
Päivän Sana
Muut Etsivät