Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
"Niin, minun rakas Rejer Jansen Juhl'ini! siinä kysytään miestä, jos tahdot kulkea rinnatusten miesten kanssa, joilla on leveä rinta!..." "Ja tiedätkö, mitä hän vastasi minulle viimeisenä iltana kanunamiehellä," jatkoi ensimmäinen perämies taas seuraavana iltana... "Kun minä tulen kotiin, olette te naimisessa, neiti! laskin minä leikkiä."
"Kun olen ansainnut niin paljon tänä vuonna, niin olen ajatellut vielä pitkittää jonkun aikaa! sitten ensi kesänä muutamme!" "Sinä tahdot taas Hispanjaan!" lausui vaimo. "Kesäpäivä! kaunis ilma!" "Kaunis ilma! sitä sinä tulet aina kotiin sanomaan, Rejer!" "Niin, mitäs muuta, onko sinulla ehkä jotakin sanottavaa kaunista ilmaa vastaan?"
"Ja sitten tullaan kotiin ja pitäisi suorittaa luvattu perämiehen tutkinto?" pitkittyi puhe. Rejer oli vaiti. " Ja sitten ... niin, sitten hakataan puita ja tehdään yö päiväksi?" Rejer tunsi, kuinka tytär, joka näköjään innokkaasti kirkasti vohvelipannua, tutkivasti pälyi häneen, isän pitäessä tutkintoaan. "Eikö totta, ystäväni?"
Ja huolimatta siitä, että hänellä aamupuhteella oli niin paljon toimittamista, tuli se kuitenkin hirveän pitkäksi hänelle! hän hakkasi puita, niin että lastut lentelivät, saadakseen vaan sisällistä ääntä kuulumattomaksi ei rinnassaan; silla siellä tiesi Rejer ... huu! Jansen haa!
Hän käveli vähän edestakaisin: "Niin, niin ... mitä voi tehdä tähän asiaan?" hänessä alkoi jo kiehua. Siinä se räivä istui arkulla! "Luullakseni juuri sinä sanoit saavan lainata rahaa jokaisesta taskusta!" "Niin se silloin näyttikin; ja minäkin annoin niin kauan kuin ylettyi!" Tämä oli syytös, ja Rejer tunsi äkkiä halua heittää tuon siron nysän vasten hänen kalloaan.
" Että se oli hirveän tuhmasti, kun hän antoi koko elin-aikansa veneiden lahoa venehuoneessa!" "... Ja kyläläiset, kun he näkivät sinun, hänen ainoan poikansa lähtevän pois ja poikkeavan entisestä tavasta!... Sinä et, Rejer, itse tiedä mitä sanot! Sinä, nuori, kokematon vuononpoika, merelle keskellä talvea ... tällaisessa ilmassa!
"Niin, sinä olet liiaksikin oikeassa, Rejer!... Minä olen aina nähnyt tämän aitan täynnä, mutta nyt tulee meille toiset ajat!" Hän huokasi niin syvään että olisi luullut aitan halkeavan. "Oi, älä huoli siitä, äiti!
Hänen hartioissaan, ruumiissaan ja käsivarsissaan oli eloa ja vilkkautta!... Sillä aikaa kuin hänen silmänsä rohkeasti tuijottivat eteenpäin ja nopea kieli sanatulvan kestäessä aina löyti uusia sanoja suuttumukseensa, kirosi Rejer sydämessään sitä kysymystä, jonka hän oli tullut lausuneeksi ja joka niin kokonaan oli pilannut hauskan keskustelun heidän välillään!
"Hm! sinulla on vielä paljon nähtävää, Rejer! ... ja hyvä on, ett'et tiedä mitään ... minä tahtoisin kernaasti säästää sinua ... vaan hiukan tietoa täytyy minun kuitenkin ajaa päähäsi, muuten et tietäisi olla varuillasi!" Hän käveli hyräillen edestakaisin laivasillalla... "Vaan kuules nyt, poikani!
Samat venheet laskivat melkein samoille paikoille; Rejer alkoi jo tuntea ne. Kun hän sumuisena aamuhetkenä seisoi ja nojasi laidan yli ja tunsi sen vanhan sarvipöllön, kaupustelijan, joka istui kaulaansa myöten kaaliksissaan ja huusi, näkyi tänään kansiteltan alla perempänä toinen näky.
Päivän Sana
Muut Etsivät