Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Ainoa parannuskeino semmoista vastaan on työ, työ, vaan työ! Ja sentähden täytyy hänen merelle!... Hän on luonnollisesti kerjännyt ja pyytää sinulta päästä siitä?" "Vaan Rejer! mitä tarkoitat sinä tällä kaikella?"
Rejer oli tällä ajalla tuntenut monta kummallista tunnetta heräävän povessaan. Oli mielikuvitus, josta hän ei tahtonut päästä erilleen ... ajatus, jota hän ei tahtonut suosia, vaan joka kuitenkin aina tuli takaisin aina! ajatus, jonka tähden hän olisi tahtonut sylkeä itseään silmille!... Ensimmäinen perämies makasi alhaalla hökkelissä; hänessä oli tuskin henkeä enää.
Ankarain kuumepuuskain vuorotellessa halusi hän päästä purjehtimaan, täällä makaaminen merkitsi kuolemaa! Rejer ei ollut monta kertaa kulkenut edestakaisin, ennenkuin hän oli selvillä siitä, mitä hänen piti tekemän: tuoda vielä tänä iltana sairaat hospitaalista ja sitten yöllä lähteä matkalle! Vielä yksi miehistä sairaaksi!
Vaikk'ei perämies Lind tuhlannut monta sanaa siihen asiaan, niin oli Rejer'illä kuitenkin aavistus siitä, että hän tällä kertaa oli käyttäinnyt kuin kelpo kumppali häntä ja kapteenia kohtaan! Tämä nyt oli sitä laatua, jonka Rejer kätki poveensa; se päivä valeunee kyllä, jolloin hän saisi näyttää, ett'ei hänkään tarvitse jättää auttamatta ystävää, tämän ollessa pulassa.
"Kun vaan suututtaa naisia, tulevat ne kauniiksi" ajatteli Rejer "ennen ei saa elämää kalanvereen täällä pohjolassa ... ei, toista on se Välimerellä!..." Ja sen sanottuaan kulki hän, kun angläsi oli lopussa, lättänenäisen kirvesmiehen tyttären luokse. Mutta nyt katseli hän hänen palmikoidun tukkansa yli vaan Saara Rördam'in sinistä vartaloa ja säihkyviä silmiä.
Ulkona aitan ovesta seisoisi nuori sillinperkaaja, punainen huivi hartioilla, ja nauroi. Rejer heitti köyden muutamille miehille, jotka seisoivat sillalla.
... "Ajatteleppas, ett'ei ole kolmea kuukautta siitä kuin me kaalasimme lumessa siellä kotona!" lausui Lind. "Niin tosiaankin kummallista kyllä!" "Sinä aamuna tanssiaisten perästä Singdalsenilla ... oli kylmä ja kirkas ja..." Rejer seisattui paikalla. "Meillä on tänään ollut kaksi merilokkia, jotka ovat lentäneet meidän ylitsemme köliveteen," sanoi hän. "Vai niin!
Sitten istuivat he kaikki kolme ylhäällä huoneessa myöhään iltaan, siksikuin kynttilä äkkiä sammui ja Rejer hiipi omaan huoneesensa, missä hän rajusti heittäytyi surun valtaan, jota hän ei tähän saakka ollut uskaltanut muille näyttää. ... Korkeinta mitä hän oli tietänyt tässä maailmassa, oli Hammernäs, hänen oma perintötilansa! Juuri se ajatus oli herättänyt hänessä itsetuntoa.
Rejer ei ollut mikään kekseliäs eikä teräväpäinen näissä tämänlaatuisissa pienissä asioissa ja saikin aikaiseen yltäkyllin tajuta, kuinka vähän kunnioitusta hänen viisautensa tällä suunnalla tuotti.
... "Ylös! ... käärikää ... käärikää ... käärikää!" huudettiin äkkiä keskellä hälinää ja melua "Alert'in" kannella. Rejer avasi varovasti silmänsä, ja ensi päivinä Pohjanmerellä makasi hän hirveän huolellisena siitä, ett'ei kuulisi komentoa "ulos" hän tiesi olevansa raskasuninen ja oli ryhtynyt kaikellaisiin varovaisuuskeinoihin, jotta olisi hyväkuntoinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät