Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Hän vetäytyikin silloin tavallisesti takaisin väitöksellä, jonka piti olla ison paljan painoisen: Hän ei tahtonut huutokauppaa pidettäväksi! ... ei ymmärtänyt, miksi ei sitä ja sitä voinut kerralla ostaa, jota tahtoi viedä mukanaan! kunnes Saara eräänä päivänä hyvin sävyisästi ja veitikkamainen salaperäisyys silmännurkissa vastasi: "Niin, hanki sinä vaan ostaja, Rejer!" Niin, hanki ostaja!
"Anna sitten kokin keittää ne!" Lind läksi suutuksissaan hänen luotaan. Vaan Rejer tuotti sankollisen merivettä, johon hän päästi sillit, nähdäkseen, oliko niissä vielä henkeä... Vaan kuolleita ne olivat, kuolleita kuin sillit! Väsymättömällä tarkkuudella tutki hän nämä kaksi kalasuvun jäsentä, kunnes ne vihdoinkin iltasella tulivat paistettuina pöydälle kajuttaan hänelle ja Lind'ille.
Se, jolla oli, maksoi sen edestä, jolla ei ollut; oikeasta järjellisestä tilistä eli takaisinmaksusta ei ollut puhettakaan!... Jolta loppui raha, hän löi vaan iloisena taskuaan ja ilmoitti sen... Rejer voi nyt myös jotenkin lyödä taskuaan, vaan hänellä ei ollut halua ilmoittaa sitä!... Kolmas malja oli jo menossa ja ystävyys kävi yhä lämpöisemmäksi.
Hänen rintansa kuohahti uhasta "Ei, ennemmin...!" hän asetti leukansa Juhl'ien tapaan, se tiesi, että Anders-vouti saisi odottaa, kunnes suolet surisisivat nälästä. Itse tahtoi hän vihoviimeiseen saakka kärsiä nälkää, jos niin täytyi käydä ... muut saisivat kaikki kukin osuutensa! Yksi asia oli kuitenkin, jota Rejer ei ollut ottanut huomioon, ja se oli hänen oma ruokahalunsa!
Kerran tekemänsä päätöksen mukaan olla säästäväinen oli Rejer sulkenut taskunsa. Hän pysyi laivalla ja teki laskujaan Amerikan suhteen. Sunnuntaina iltapäivällä vähää ennen heidän lähtöänsä oli hän kuitenkin maalla. Lind oli tahtonut tavata häntä.
Rejer oli kuitenkin käynyt harvasanaiseksi ja miettiväiseksi, jolla aikaa neiti kannatti puhetta. "Olen kuullut, että te olette suorittanut perämiehen tutkinnon, Juhl!" "Keltä? kuka on?"... Neiti joutui hieman hämilleen. "En muista sitä todellakaan." Lind'in kasvot kohosivat kuin valo Rejer'in eteen. ... "Kun ei se vaan olisi ollut ... pursimies Torgersen'iltä" lisäsi hän nyt.
Ei, sen Rejer kyllä ymmärsi ... "mutta niinpä onkin hän paras tanssija koko Planken'issa Bergen'issä, vaikka sinne tulee merimiehiä koko maailmasta!" Rejer myönsi tämän todeksi, niinkuin kokenut ainakin, vaikka sana "Planken" oli hänelle täydellisesti himmeä käsite.
Rejer sai iskun, sen tunsi hän, vaan päähänsä, otsaan tai rintaan, sitä hän ei tiennyt! Hän seisoi vaan puoleksi avoissa suin ja tuijotti hoikkaan, nivelettömään tyttöön, jonka suusta tulvasi sanoja ja silmistä kyyneleitä pimeässä, ja joka välistä tanssi ja välistä kävi hienoksi kuin rihma hänen silmissään. "Vai niin! niin, minä ymmärrän!" höpisi hän ja nauroi houkkiomaisesti!
Silloin juuri tunkeutui niin paljon väkeä kokoon, ett'ei Rejer voinut liikkua, vaan hän luuli hälinässä kuulevansa sanottavan: "Jan Juhl'in poika Aa-vuonosta ... perin pohjin köyhtynyt..." Rejer'in posket hehkuivat ja ohimot tykyttivät. Hän ei ollut varma siitä kuuliko hän oikein tahi oliko se hänen omatuntonsa, joka hänelle siitä kuiskasi... Mutta miten olisi huhu ehtinyt tänne saakka levitä.
Silloinpa tuli Rejer tytölle avuksi. Hän tarttui maassa kellehtävän perämiehen niskaan, samoin kuin tämäkin ennen oli hänelle tehnyt, ja antoi hänelle sellaisen iskun, että hän vauhdillansa mursi tiheän kehän heidän ympärillään. Se sulkeutui jälleen hänen jälkeensä ja tappelu herkesi.
Päivän Sana
Muut Etsivät