Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Hän oli ollut vähällä unhottaa, kuka hän itse oli ja kuka tuo toinen oli, että hän oli Rejer Jansen Juhl ... ja tyttö! hän tarttui äkisti kellonvitjoihinsa... Ei, täytyypä olla varoillansa, muuten voi helposti saada tekemistä sekä varkaiden että lurjuksien kanssa!" "Tanssiin en mene!" kertoi hän koko ajan itsekseen, kuljeskellessaan saarella kauniina iltapäivänä.
Rejer kulki koko päivän kuin humalassa ja piti vaaria, mutta he eivät palanneet, ja selukki purjehti tiehensä ilman heitä. Se tuli taas seuraavana aamuna laivankupeesen ja hän osti kerta toisensa perästä mitan pähkinöitä tuolta mustaharjaksiselta akalta, ennenkuin he vetäytyivät laivasillasta.
Ja nyt kävi niin, ett'ei kumpikaan heistä enää tahtonut jättää lattiata! Rejer oli kuin hurmaantunut; hän näki vaan ikäänkuin sumussa, että tyttö nyökäytti päätänsä ja nauroi nuorelle mustatukkaiselle alaperämiehelle, joka kerta kun he kulkivat hänen ohitsensa! hän näytti niin reippaalta kirjavassa paidassaan, silkkihuivi höllästi kaulan ympäri sidottuna ja katsellen heitä...
"Vaan Rejer!" sanoi hän tullen samalla miellyttävänä lähelle häntä, niin lähelle, että pieni ristimätön Conrad voi tarttua hänen nenäänsä, "koska sinä nyt luulet meidän voivan muuttaa pohjoiseen? Ajattele pienokaisia! Ei pitäisi lykätä siksi, kuin saamme syksyn." Hänen salainen pelkonsa oli, että miehensä taas läksisi matkalle sillä surkeankuuluisalla vanhalla, vuotavalla suolavenheellä.
Vaan sitä uhittelevammaksi ja välinpitämättömämmäksi Rejer ei voinut olla itsekseen sitä myöntämättä kävi hän... Hän puheli ja nauroi niiden kanssa, joiden kanssa hän tanssi, vaan muuttui yhä enemmän hispanjalaiseksi niskastaan, ja sitten lopulta sai Rejer, kun vuoro vaihtui, terveisiä silmistä, jotka täydellisesti kiittivät häntä kaikesta siitä kiusasta, jota hän oli tehnyt hänelle.
Rejer nosti kannen yhdellä tempauksella, niin kuuma kuin se olikin ja heitti kalannahkaa kattilaan: "Minusta nähden voitte kernaasti juoda sen niin sellaisena kuin tahdotte siinä se on!" Niin, kyllä Rejer tiesi lähteneensä merelle!
Huuto ja äkkiä syntynyt hälinä naisten kesken sanoi, että viimeinen panos purjevenheesen milloinkin oli saatettu tielle ja päiväntyö lopussa. Ihmiset riensivät joukoissa sillalta ylös ja läksivät kulkemaan pitkin rantaa nuottahuoneelle, mistä valoa tuikki. Kahvihuone oli siellä. Rejer seurasi nopeasti muita... Ja hänen sydämmensä alkoi läkähdellä; sillä Stiina kulki yksinään hänen edellään.
Aa-vuonolaiset soutivat, mutta töytäsivät kovasti köyttä vastaan, joka oli heitetty ulos sillan ja veneiden väliin. Sekin koetus oli aivan turha... Naurua ja pilkkaa. Rejer kuuli taas tytön nauravan. Hän oli laiha ja hento, niin että hänet olisi voinut puhaltaa pois ... ja tuuli levitteli hänen viheriän paikatun hameensa helmoja.
"Rumia ihmisiä!" ajatteli Rejer! ... vaan miten nämä venheet kolmikulmaisiksi leikattuine purjeineen kiitivät eteenpäin, vaikka oli niin tyyni, ett'ei tuntenut tuulenhengähdystäkään! Hän oli pitkin koko Hispanjan rannikkoa ottanut vaaria siitä.
Hän kuuli takanansa perämiehen huutavan: "Kuules! hoi hoi; kuules!"... Mutta Rejer ei nyt huolinut mistään, eipä vaikk'ei häntä olisi kutsuttu poikanulikaksi, hänellä oli ainoastaan sillinperkaajan hoikka muoto edessään; ja äkkiä eteenpäin astuen huudahti hän: "Tahdotko tanssia kanssani, Stiina?" "Tahdotko sinäkin koetella?" kysyi hän kummastuneena ja seurasi häntä tanssiin...
Päivän Sana
Muut Etsivät