Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Niin, näetkös, Juhl, samoin tein minä Reaalikoulusta... No niin, mitä aiot sitten tehdä?" "Päästä vaan matkalle!" "Myömään ryyniä ja rusinoita?" Rejer oli vaiti. Kysymys oli tuntunut ivalliselta. "Mennä tiskiä vasten?"
"Talonpoikaistavat ... talonpoikaislaivuri ... talonpoikaislaiva! ... vaan heti pääsenkin tästä!" mutisi perämies. "Koiranelämää tämä kalastaminen... "No niin Rejer Juhl! ... eipä sillä, ett'ei se minusta olisi ollut hiiden hyvää.
Sinä voit mielelläsi kertoa senkin hänelle... Kauppapalvelijasta voipi hän olla huoleton, minä en tanssi ainoatakaan tanssia hänen kanssaan!" Rejer koetti näyttää niin miehekkäältä kuin suinkin vaan voi; hän oli suuresti mielissään siitä, että tyttö noin luotti häneen, niin melkeinpä oli hän tuntevinaan sydämmensä lämpiävän siitä, että tyttö niin hyvin tunsi hänet!
Tästä lainauksesta oli Rejer mies mielestään; sillä siitä näkyi, ett'ei perämies, huolimatta heidän nykyisestä suhteestaan päällikön ja käskyläisen, ollut unhottanut, millä kannalla he ennestään olivat seisseet toisiinsa, vaan myönsi hiljaisuudessa hänen olevan samanarvoisen itsensä kanssa.
Rejer ei vastannut sanaakaan. Hän kuljeskeli yksistään saaren takana ja tuijotti maneteihin ja mietiskeli... Näyttipä melkein, kuin hänen isällänsä olisi ollut oikein kutsuessaan tälläistä elämää toimettomien rauhanrikkojien juoneksi, jotka eivät pelänneet saattaa lähimmäistänsä onnettomuuteen!
Rejer otti esille lompakkonsa, jossa oli keltainen kymmentaalerin seteli: "Kas tässä kaikki, mitä minulla on!" "Eipä niinkään vähän, totta vieköön!
Muutamat merimiehistä tulivat sytyttämään nysiään, toiset taas, joilla oli vahti kannella, kärttivät miesmieheltä kahvia. He hakivat huvitusta pahassa säässä siten, että haukkuivat kokkia; mutta tämä käänsi heille vaan selkänsä, keikisti niskaansa, pani hiiliä tuleen tai puhalsi vetoreikään. Rejer oli täydessä kiihkossa ja touhussa sekä puheli koko ajan itsekseen.
Se oli suuri ja kiiltävä ja se uiskenteli hiljakseen edestakaisin Hammernäs'in lahdessa; vihdoin viimeinkin pysähtyi se suoraan venehuoneen edustalle, katsellen pieniä kalaverkkoja, joita oli sinne ripustettu... Rejer makasi myöhään aamuun.
Rejer oli salaa häntä katsellut, kun hän aamuin illoin Haarstad'issa meni navettaan maitorainta kädessään ja oli vuodattanut kuumia kyyneleitä sentähden, ett'ei hän voinut ajatellakaan mennä naimisiin hänen kanssansa, koska kerran kohtalo oli tehnyt hänet Juhl'iksi, eroittanut heidät ylitsepääsemättömällä rajalla.
Ja niinpä seisoivat he, sillinperkaajat ja muut vaimot, nuoret ja vanhat sillalla tahi pitkin rantapuodin seinää tuulen suojassa ja puhelivat sillä aikaa kuin koko laivaväkijoukko, joka tunsi tarpeelliseksi liikuttaa jalkojansa, astua tömisteli edestakaisin ja osti itselleen kahvia. Rejer ei voinut olla aina vähän väliä pistäytymättä sinne, keksien aina jos jotakin asiata.
Päivän Sana
Muut Etsivät