Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Milloin viskunat keitetyt liemeksi ... ihan kokonaan kadonneet, hän on varmaankin syönyt itse jok'ainoan!... Tai jos hän koetti tehdä sen paremmin, oli keitto kiehumatonta. Vettä ja ryyniä! oikeata hevosenruokaa! Hän oli ensi hetkestä asti päättänyt olla vastaamatta, ja hän pysyi lujana ja järkähtämättömänä päätöksessään!
Hänellä oli helmassaan ryyniä, joita hän heitteli kartanolle, jossa pöyhkeilevä kukko seurueineen nokki ne suuhunsa. Nopeasti nousi joen rannalta muuan venheellä vasta sinne tullut nuorukainen ja oli kohta ehtinyt pihalle. Hän tervehti Valpuria ja kysyi, oliko isäntä talossa kotona.
Joka päivä nähtiin Elsan panevan leipää ja ryyniä häkin pohjalle, jonka hän talvella kaunisteli kuusen oksilla ja kesäsin kukkaisilla ja ruohoilla. Ei yksi, kun monta lintua tuli sinne syömään ja iloittamaan Elsaa, jonka suurin ilo oli ne lentävät ruoka-vieraat. Niin oli aika mennyt eteenpäin.
Palvelijan mentyä pois, huudahti hän: "Jauhoja ja leipää on sinulla ainakin kylläksi ... ja perunoita ... ja näkkileipää ... ja suolaista lihaa ... mutta ryyniä ja silavaa miten häpeällisesti ovat he syöneet sinulta, äiti, kaikki sianlappeet!" "Voit olla oikeassa, poikaseni!" hän lakkasi mättämästä jauhoja. Sitten tutki Rejer lihatiinua. "Miten kauheasti liha on vähentynyt, äiti!
Kurttujen vaot olivat syvällä otsassa, kasvoissa oli keltaisenvoipa väri, käsissä näkyivät suonet suurina. Hän osti ryyniä, silakoita, kahvia ja sokeria, yhteensä kolmen markan edestä. Vaimon päästäessä auki esiliinan kolkkaa, johon rahat olivat solmitut, kysyi Topias; "Oletteko naimisissa?" "Olen," vaimo hiljaa vastasi. "Onko teillä lapsia?" "On kaksi, tyttö ja poika."
Moni otti kiini sen lintusen ja sen vangiks häkkihin pisti. Minä annan sen laulaa lasilla vain ja käyskellä kädelläni, minä syöttelen pieniä muruja sille, mut syöttelen sydäntäni. Moni sulki sen lintusen häkkihin ja sen suuhun ryyniä pisti. Mut eipä se sitten laulakaan niin kuoleman-kaunihisti.
Jauhoja, ryyniä ja herneitä oli Niilo minulle runsaasti varustanut, ja sisareni pani minut väkisinkin ottamaan häneltä palttinaa ja lakanoita; ne olivat kotitekoista, hyvää ja kestävää kangasta. Rouva, tarkoitan omaa rouvaani, piti huolta siitä, mitä tarvittiin huoneiden kaunistukseen: vaskipiirroksia, pieni öljyväritaulu, pöytävaate ja ikkunaverhoja. Meille tuli oikein kaunista ja siistiä.
Onhan tämä... Ja hyvää ryyniäkin jauhaa... Tässäkin kun on pussissa tätä ryyniä, niin se on kuin olisi joka ryyni erikseen sorvattu. Hyvää ... hyvää ryyniä jauhaa mylly... Mylly jauhaa ja me ihmiset syömme, mutta viljan kasvu tulee korkeudesta. Ka sieltä ... ei suinkaan se muualta. Noo ... ja... Onkos sinulla muuta? On toki ... mestarin varalta. Ja sitten?
Ihminen näkee sen kuin silmäin edessä on mutta Herra katsoo sydämmeen, niinkuin 1 Sam. 10:7 sanotaan, siinä sanotaan sydämmeen, huomaa, tuo sydämmeen..." Tämän sanottuaan sylkäsi Daniel, pyyhkäsi kädellään nenäänsä ja meni sitten puotiin, josta hän osti vähän ryyniä, palasen juustoa ja tulitikkulaatikon.
Miehet seisoskelivat piippu suussa aitaa vasten, eukot istuskelivat nyyttineen puodin portailla. Puoti itse oli tietysti pakaten täynnä. Tämä näky muistutti Jaanan mieleen sitä aikaa, jolloin hän itse kasvavana tyttösenä oli seisonut tuon puodin tiskin takana ja myönyt kauppiaan ylikatsannon alla ryyniä, lankaa, kahvia ja sokuria.
Päivän Sana
Muut Etsivät