United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Uskokaa minua neitiseni, se aika on tuleva, minä toivon sitä, samoinkuin tekin, kaikesta sydämestäni, ja antakaa nyt tämän toivon loihtia ilon hymyily noille huulillenne, joilla sen pitäisi ainaisesti asua.

Heti päivällisen jälkeen tuli hän istumaan minunkin viereeni: "No, neitiseni, mihin nyt sijoitamme rahat, johonkin pankkiin kaiketi tai ostammeko muutamia valtion obligatsiooneja, sillä ei suinkaan niitä enää uskalla tallettaa minun luonani?" Hän taputti minua kädelle ja katseli minua veitikkamaisesti.

Neitiseni, cucullus non facit monachum, se on niin paljon kuin: minulla ei ole kirjotakkia aivoissani. Madonna hyvä, suokaa minun todistaa, että te olette narri. OLIVIA. Voitko sen tehdä? NARRI. Sangen sievästi, madonna hyvä. OLIVIA. No, todista. NARRI. Sen täytyy tapahtua kysymyksien ja vastauksien kautta. Pikku sievä kyyhkyseni, vastatkaa.

"Tahtoisin kernaasti nähdä teitä kolmen vuoden hyyry taskussa, kuinka korkealle te silloin nostaisitte nenänne." No, hänellä on, totta vieköön, hyvä vainu, ajatteli Rejer. ... "On ihmisiä, jotka tulemat sitä kopeammiksi, mitä huonommalla kannalla asiat ovat, neitiseni!"

"Enkö minä ole sen hirmuisen, pyhän inkvisitionin vallassa?" "Olette, kallis neitiseni," vastasi Appellona järkevästi; "mutta te olette tulleet tänne ainoasti kokemaan, mikä suloinen olopaikka tämä on, eikä kärsimään sitä hirmuisuutta, josta rahvas tietää niin paljon kertoa.

Ah niin, neitiseni, kun näkee niin monen suloisuuden liitelevän ohitsensa ... mitä muuta on silloin? Viisaalla on onni itsestänsä, herra paruuni, lausui Attalie hymyellen. Mutta sydän, armaani?

Minä käännyin ympäri, astuin hänen luokseen ja olin juuri häntä puhuttelemaisillani: "Neitiseni!"; ellei olisi mieleeni johtunut, että tämä puhuttelemistapa jo tuhansia kertoja on esiintynyt suuren maailman romaaneissa. Se vain pidätti minua. Mutta etsiessäni toisia sanoja, ojentihe neitonen, katseli ympärilleen, painoi silmänsä alas ja astui reippaasti ohitseni pitkin rantakatua.

"Te tiedätte, neitiseni", jatkoi pastori, saaden uutta rohkeutta Roosan katseesta, "että isänne kunnioittaa minua luottamuksella, jota minä en taida olla vastaan ottamatta, vaikka tunnenkin arvottomuuteni.

Kaikki oli kuitenkin erittäin siistiä ja puhdasta tässä varattomassa huoneessa ja Biina neiti istui itse vanhassa narisevassa keinutuolissa, jalat eräälle jakkaralle asetettuna. Hyvää iltaa, tervehti Anna. Iltaa, iltaa, ai, se onkin minun oma, pikkuinen, rakas Anna neitiseni, huusi vanhus lyöden kätensä yhteen; se on todellakin iloista!

Enkä minä olekaan aina oleva pastorina Lengsfeldissä, neitiseni; älkää luulkokaan niin! Minä en tarvitse kreivi von Lengsfeldiä ollenkaan; minä voin, jos niin tarvitaan, hänettäkin päästä eteenpäin, varsinkin kun hän menee hallitusta vastustamaan. Mutta sukulaisuus vanhan aatelisen suvun kanssa sen tunnustan minä aivan suoraan, neitiseni olisi minulle sangen edullinen pyrinnöissäni.