United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !


MARTTA. Ei kaune-kaluakaan, jommoisen sällikin Taskussa tallentaa ja muistaa tyttöään, Ja ennen kerjäiliskin näljissään, Kuin möisi muiston kallihin! MEFISTOFELES. Ma tunnen siitä, rouva, mielipahaa; Ei haaskannut hän sentään paljo rahaa; Katuipa vielä vikojansa, Ja itki katkerasti onneansa. MARGAREETA. Voi, miks' on elämä niin onnetonta! Luenpa vainaan eestä reqviem'iä monta.

"Venäjänuskoisella kauppiaalla Alekseilla", virkkoi hän intoisasti, "ei ollut Helsinkiin tullessa muuta kuin kolme kopekkaa rahaa taskussa ja sarkavaatteet yllä. Nyt on hänellä kolme kolminkertaista kivimuuria ... ja rahaa niinkuin muutakin paperia!"

No astu nyt alas, sinä et voi enää eksyä". Johannes nousi rattailta ja auttoi Amrein, joka piti kaularengasta, minkä oli tallettanut taskussa, ristiinpantujen käsiensä välissä, ikäänkuin helmivyötä ja rukoili itsekseen. Johannes otti hatun päästänsä ja hänen huulensa liikkuivat. Ei kumpikaan puhunut enää sanaakaan, ja Amrei läksi ensimmäisenä.

Mutta kun tulin heille, ei Fanny ollut kotona. Oli mennyt kirkkoon. Veli oli kyllä kotona, mutta ehdotti, että mentäisiin kävelemään. Ja minun täytyi kävellä hänen kanssaan koko aamupäivä ja palata kirje taskussa kotiin päivälliselle. En saanut asiaani toimitetuksi iltapäivälläkään. Kävelin kyllä heidän ohitsensa, ja pihalta kuului krokettipallojen pauketta.

"Odotahan vähäsen, liivin taskussa on varmaan piirongin avaimet. Nyt tutkitaan ylimmäistä laatikkoa.

Ja niin oli hän kuin kahden tulen välissä. Vaan sattumalta sai hän korviinsa kerran kuiskeita, joitten ytimenä oli: Ei ole Elsa oppinut vieläkään, että ylpeys on lankeemuksen edellä. Jos kunnia on mennytkin, niin onpa koreus jälellä. Viion leski suvaitsee, sillä hänenkin on hyvä elää. Ei tarvitse juosta nyt kerjuulla, kun on tyttären käsi herrain taskussa.

Hän heiltä osteli yhtä ja toista ja taas myöskenteli omia tavaroitaan. Hänellä tosin ei ollut myömistä pennin edestä, eikä taas penniäkään taskussa, millä olisi jotain ostanut, mutta se olikin vaan sellainen kepponen.

RIIKKA. Vai niin! Minäkö hänet ulos ovesta käskin? Et suinkaan, luonnollisesti tein sen minä. Minähän aina olen ilkeä ja epäkohtelias. Sinä sitä vastoin olet oikea laupeuden-enkeli, joka lentelee ympäri tilauskutsumisia kädessä ja lakritsirohtoja taskussa, ja olet itse hurskaus. RIIKKA. Vai sinä mokomakin tahdot taas ruveta...

Ei ollut ketään, joka olisi hänestä välittänyt, jos joku suvaitsi hänelle jotakin sanoa, oli se kaikkea muuta kuin hauskaa. Niin, kyllä hän oli niinkuin joku kehnonlainen kulkukoira, juoksi talosta taloon leivänpala taskussa, mutta takaisin ei hän aikonut palata, eikä huutoon mennä ei!

Miten hän kotia oli tullut, ei hän muistanut, mutta aamulla herättyään sai hän Liisalta rahakukkaronsa ja miten se oli Liisalle joutunut, ei hän voinut käsittää. Muisti hän vaihtaneensa Kustin kanssa kelloja tornin luona ja olikin se silinteri nyt hänellä taskussa.