United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Amerikan metsät loistavin köynnöskasvinensa olisivat minusta ainoastaan kuin taulu suurenlainen ja ihana todellakin, maalattuna kuin se onkin Jumalan omalla kädellä, mutta puuttuva sitä kodin ja koti-olojen suloista tuoksua, joka jok'ainoasta pienestä orapihlajapensaasta akkunani alta huokuu minua vastaan.
Ennen olen aina aamurukouksiani pitäessäni kääntänyt kasvoni sinertäviä kukkuloita kohden. Mihinkähän minä nyt katselen? Ylös, ylös taivasta kohden, sillä toinen akkunani antaa Lontoota päin, missä sen savu, sen ikävä huonemailma ja ennen kaikkea sen suuri kansantulva astuu silmääni. Mutta kenties tämä kuitenkin lopulta on juuri oikea suunta.
RAIMUND: Teidän korkea-arvoisuutenne: meillä ei ole aikaa pitkiin puheisiin. Minä olen nähnyt rakennettavan polttoroviota kirkkotarhaan... KAIKKIVALTA: Ah! TUOMAS: Niin, tuohon alle akkunani! Siinä pitää hänen palaman taivaan enkelien iloksi ja Jumalan kunniaksi. Vielä viimeisen kerran tahdon minä kysyä teiltä: ettekö aio ottaa ollenkaan huomioon minun tahtoani tässä asiassa? TUOMAS: En!
Tuo tyven, kaunis elokuun-yö, joka oli niin lämmin, että saatoin pitää akkunani auki, äänettömyys ja tyvenyys ympärilläni sekä nukkuvien lasten hiljainen hengähdys synnytti suloa ja tyytyväisyyttä sydämmeeni, herättäen minussa noita hiljaisia, vienoja tunteita, jotka tuottavat rauhaa nykyisyydelle ja usein leyhkäävät mieleemme muistoja muinaisista ajoista.
En löytänyt Ledan kaksoista. "Mutta sinä tulit tänne jumalan, Jupiterin itsensä lähettämänä aivan akkunani eteen. Salaman tavoin iski päähäni ajatus: tuossa on Pollux ilmielävänä. Enkä minä laske sinua elävänä tästä talosta, jollet lupaa minulle päätäsi ja ruumistasi. "Mielelläni lupasin vanhalle narrille saapua hänen luokseen seuraavana päivänä.
Ei mikään muu kuin lapsi. Ja minkä muun luulet ison Topin olevan? Hän on lapsi niinkuin sinäkin. Ja lapset eivät tiedä ennenkuin tiellä käytetään. Kevät on ollut kaunis, lumi ja jäät menivät kuin härmä. Tätä ktrjoittaissani on akkunani auki, oraspellot vihannoivat, käki kukkuu petäjikössä, leivo livertelee ylhäällä ilmassa, järven pinta vilmehtii. En osaa kirjottaa tähän mitä näen, mitä tunnen.
Ompelia, Rouva, Palvelioita ja vieraita viinantehtailioita. Ompelia. Hyvää päivää. Tässä on rouvan kappa, se on nyt valmis ja varsin hyvin sopii, sen vakuutan. Ompelia. Mikä Rouvaa vaivaa? Tässä on kappanne. Oi Hoikka, mihin vietiin minun Alfredini, vosikalla hän vietiin akkunani ohitse, hän makasi re'essä aivan kuin kuollut. Ompelia. Tämähän kumma!
Ja maa oli lopettanut vuosityönsä ja käynyt levolle; se lepäsi niin hiljaa kuin uupuneet elukat lämpimässä valossa, jonka aurinko levitti tanterelle akkunani edessä. Oli niin juhlallinen lepo, niin pyhä hiljaisuus oli kaikkien ylitse levinneenä, että minä luulin käsittäväni, mitä raamatussa tarkoitetaan "Jumalan siipien varjolla."
Uni oli nyt kuitenkin paennut kauas minusta ja taas sai tunti kuluneeksi. Surkiasti kuului torven toitotus tornissa yhden kerran, eikä kauan kestänyt, ennenkuin jo samat saikkaniekat olivat huutamassa akkunani takana. Silloin he kehuivat kellon yhtä lyöneen. Tuosta sain minä uutta miettimisen ainetta.
Seuraavana aamuna, kun jo olin herännyt, vaan en vielä noussut vuoteeltani, kuulin sauvalla koputettavan akkunani alla, ja ääni, jonka heti tunsin Gagin'in ääneksi, kuului laulavan: "Viel' uinailet? Ma kitaralla Sun herätän..." Minä riensin aukaisemaan hänelle ovea. Terve, sanoi Gagin, astuessaan sisään. minä häiritsen teitä jotenkin varhain, mutta katsokaa, millainen aamu!