United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaarlo luki kirjeen uudelleen ja vihan vimmassa repi sen moneksi kappaleiksi, jotka heitti leimuavaan tuleen, jupisten itsekseen; Maria käskee minuakin läsnäolollani kunniottamaan juhlaansa ... mutta voinko minä häntä nähdä toisen omana sydämeni pakahtumatta... En koskaan... Kyllä minä tahdon kaikki kärsiä ... mutta sitä en voi täällä tehdä ... sillä Marian häät ja muuttamisensa Markkulaan repisivät sydämmeeni parantumattomia haavoja.
Jos te voisitte katsella minun avonaiseen sydämmeeni, sanoi d'Artagnan, saisitte lukea siellä niin paljon uteliaisuutta, että teille tulisi minua sääli, ja niin paljon rakkautta, että te kohta paikalla tyydyttäisitte uteliaisuuteni. Teillä ei ole mitään peljättävää niiltä, jotka teitä rakastavat. Te puhutte sangen pian rakkaudesta, hyvä herra! sanoi nuori nainen päätänsä pudistellen.
Olin mielissäni siitä, että hän oli mielistynyt minuun eikä sen vuoksi rakkautta oikein tullutkaan sydämmeeni; olihan vain päässäni huumaus semmoinen. Vaan minkäpä tähden kerronkaan sinulle tuota jokapäiväistä tarinaa leveälti ja pitkälti? Olethan itse jo monta kertaa minulle sen kertonut, muitten kunnianarvosain ihmisten lempijuttuja nimittäin.
Tuo tyven, kaunis elokuun-yö, joka oli niin lämmin, että saatoin pitää akkunani auki, äänettömyys ja tyvenyys ympärilläni sekä nukkuvien lasten hiljainen hengähdys synnytti suloa ja tyytyväisyyttä sydämmeeni, herättäen minussa noita hiljaisia, vienoja tunteita, jotka tuottavat rauhaa nykyisyydelle ja usein leyhkäävät mieleemme muistoja muinaisista ajoista.
Vaimot useinkin minua kovasti säälivät ja surkuttelivat; heidän säälinsä kävi sydämmeeni kipeämmästi monastikin kuin poikasten pilkka ja miesten ylpeä ylönkatse, varsinkin semmoisten, jotka olivat lihavia ja pönäköitä, jotta heillä oli iso ja mahtava varjokin.
Olin itse oppinut puutetta näkemään, mutta nähdä äitini puutteessa se se koski kipeästi sydämmeeni. Melkeinpä epätoivoon olin joutua kunnes lopulta aloin rauhaa Jumalalta rukoilla ja silloin lepoa sainkin. Jumala johdatti mieleeni ajatuksen, joka näytti minulle keinon millä pääsin hädästä.
Se oli lähtenyt syvästi tuntevasta hengestä. Jok'ainoa sana tunki sydämmeeni ja valtasi sen. Olin niin onnellinen, niin altis totuudelle, jota odotin, jota himoitsin. Sitten nousi pappi saarnastuoliin. Hän puhui Adamista ja Evasta paradiisissa, kuinka he ensin olivat täydellisiä, vaan kuinka sitten lankesivat syntiin... Tuo minua kiusasi. Alkoi tuntua tuskalliselta.
Jos tuskastanne kimmahdust' en tunne Sisimpään sydämmeeni. CLEOPATRA. Kiitos, herra! Mit' aikoo Caesar mulle, tiedättenkö? DOLABELLA. Sen soisin sanomatta tietävänne. CLEOPATRA. Sanokaa. DOLABELLA. Vaikk' on hällä jalo mieli, CLEOPATRA. Mua voittosaatossaanko käyttää aikoo? DOLABELLA. Kyll' aikoo varmaan. CAESAR. Ken on Egyptin kuningatar? DOLABELLA. Rouva, Se imperaator' ompi.
ALEXAS. Kuningatar, Hän viime työkseen painoi viimeisimmän Monista suuteloista tähän helmeen. Sanansa juuttui sydämmeeni. CLEOPATRA. Sieltä Mun korvani ne nyhtää.
Näin puhui saarnaaja, ja juuri nämä viimeiset sanat lankesivat syvälle, sydämmeeni. Yhtäkkiä minä kiinnyin hänen saarnaansa ja olisin voinut kuunnella häntä vaikka kuinka kauan. Joka lauseesta minä huomasin tunkeutuvani yhä syvemmälle totuuden suureen salaisuuteen.