United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pulma se vaikea hällen Näin etehen tuli jällen. Tonttu se käy ladon parveilen: Heiniss' siell' ylähällä Naapuristossa pääskysen, Siellä se on maja hällä; Tyhjä nyt on pesä pääskyn tuo, Vaan kesä taas kun kukkia luo, Palaa hän kotiansa Sievän puolison kanssa.
Mutta lempeni sen yksin Suomi, Suomen impi saa! Nukutko, nuorukainen, viel' unta sikeää, Vaikk' isänmaasi huokaa huolten alla? Nukutko, ilmapuntar' vaikk' ilmaa synkeää Viel' ennustaa ja läsnä liikkuu halla? Nukutko, nuori polvi, työn kalliin ai'an pois? Nukutko, mieli valpas vaikk' kullankallis ois?
Ei tiedetä, kosk' kylmää päivä tuo, Koht' turmella voi kalliin viljan halla, Koht' uhkaa vihamieskin, surman tuo Ja kansan lyö kuin hongan kankahalla; Vert' itkee sydän, tuskahuudot soi: Näin, ystävät, se riemu mennä voi.
Leveät, pitkät oli kasvot hällä kuin Rooman Pietar-kirkon pronssipiinja, ja samansuhteinen myös muukin ruumis. Ja vaikka ranta puoli vartta peitti, vyöliinan tapaan, sentään pisti esiin niin paljon, ettei friisiläistä kolme ois päällekkäin hänt' tukkaan yltänehet; hyvinkin vaaksaa kolmekymment' oli näät kaulaan saakka yläpuoli varren.
Kummakos sitten, jos hän, halla sanan kuultuaan, säpsähtää: ei tiedä, milloin vihollinen on asettunut selän taakse ja ampuu sieltä nuolensa. Ja tänä yönä oli kova halla. Kyytiin oli minulle annettu vähäinen tyttö. "Eikö sinun ole kylmä?" kysäsin vähän ajan perästä häneltä. "Aika halla nyt onkin." "Hallapa tuntuu olevan," vastasi tyttö, vetäen lapaset povestansa.
Kuin kevättaivas älyy kahdellen. Hei! savivilom! Niin, älyä hällä on kahdellen. Hei! Hei! savivilom! Ja kleliä taida ei pappi niin. Hei! savivilom! Hän ranskaa tok' parhaiten kuitenkin. Hei! savivilom! Ranskaa toki parhaiten kuitenkin. Hei! Hei! savivilom!
Kansat, jotka asuvat Uralista Atlantiin, eivät ota niiltä, jotka asuvat ulkopuolella ja jotka eivät anna ottamatta. Eikä heidän uskonsa myöskään anna niiden kuolla, joita halla vahingoitti. Se käskee jakamaan. Mutta annokset ovat pienet, ja koko ihmiskunta kärsii nälkää ja puutetta, mutta kärsii uskostaan luopumatta.
Kaiku vain Sa rumpus pärinällä herätä, Niin tääll' on yhtä pingoitettu rumpu, Jost' yhtä äänekäs soi kaiku vastaan. Lyö toista, toinen yhtä äänekkäästi Rämähtää taivaan korvaan, ilkastellen Jyräkkää ukkosääntä. Hän jo saapuu Nojaumatta tuohon nilkkuun pappiin, Jot' ivaks enemmän kuin hyödyks käytti Juhana uljas: kypärässä hällä Luuranko istuu, jonka työnä tänään On niellä tuhatkunta ranskalaista.
Täällä liitelivät pienoisten hilpeät henget iloleikistä toiseen, eikä väsähtynyt vikkelä jalka, eikä uupunut katsova silmä. Ikivihreä nurmi ja vitivalkea, hyinen halla oli täällä mitä suloimmassa sovussa: Juhannuksen kesäinen tenhovoima Ja Joulun raittihin talviriemu täällä kävi käsi kädessä.
Kun sota laaksoissamme soi, ja halla näläntuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? Täss' on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss' iloaan on nauttinut ja tässä huoltaan huokaillut se kansa, jolle muinahin kuormamme pantihin. Tääll' olo meill' on verraton ja kaikki suotuisaa; vaikk' onni mikä tulkohon, maa, isänmaa se meillä on. Mi maailmass' on armaampaa ja mikä kalliimpaa?