United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
En avioliitossani, vastasi hän tyynesti ja vakavasti. Mutta ennen sitä. Soisin sekä teidän että sisarentyttäreni vuoksi, että te vielä tänään järkiinne tulisitte. Pyydän, minä olen täydessä järjessäni. Te ette voi olla. Sillä te ette toimi ettekä ajattele järkevästi. Kuullostaako minun sanani siltä? Minä en tahdo enkä voi kiinnittää nyt mitään huomiota teidän sanoihinne.
Ja kuitenkin ovat he hyvät minulle, oikein hellät kuin enkelit. Soisin heidän olevan sitä vähemmän. Toisen kerran elämässäni olen nähnyt samanlaista kummallista unta. Olin olevinani huoneessani, näin suurten mustien pilvien syöksyvän esiin taivaalla pääni päällä taivaanrantaa kohti ja ilmassa kuului hirvittävää jyrinää.
Kun saisin, mitä sanelen, Kun saisin salitupihin, Minä rouaksi rupeisin, Kauppamiehelle kanaksi, Pohatalle puolisoksi; Joisin kahvet kaiken päivän, Söisin suuhuni sokurit, Mesileivät mieltä myöten. Luo'pa luoja luotuhuni. Luo'pa luoja luotuhuni, Elä mielisuotuhuni; Luotu luoksensa vetävi, Mielisuotu survoavi.
Jos voisin laulaa kuin lintu laulaa, tai lailla honkien huojuvain kun metsän äänillä puhua voisin, kun purona pulppuisin, käkenä soisin, niin näinpä, näinpä sois laulu hiihtäjän ladulta ain: »Oi, elkää ihmiset ilotella, jos orpo tiellänne lankeaa, ei ole orvolla äidin kättä, vaan yksin hoippuen, ystävättä, hän etsii, eksyy ja yksin syynsä hän sovittaa!»
Voi, Simo vaari, meille miekkamiehille, jotka vihan-vimmassamme verta vuodatamme, tulee toisinaan raskas hetkinen soisinpa joskus ettei puukkoni koskaan olisi leikannut muuta kuin villalangan päitä". "Ja minä soisin ettei minun puukkoni olis koskaan leikannut muuta kuin pukin nahkaa, sillä onpa se joskus omiin sormiinikin luiskahtanut.
"Siinä sinä olet oikeassa, naapuri", sanoi Witt. "Enkö minä aina ole sanonut sitä? Minä todellakin soisin, että hän olisi minun miniäni ja että Kalle olisi ottanut hänet". "Se olisi ollut synti tytölle, hän on liian hyvä hänelle", sanoi Swart, "ei naapuri, hän on ja tulee aina olemaan minun miniäni". Elonkorjuun aika oli ohi.
Se on taistelo, ei ainoastaan vääryyttä vastaan, vaan totuuden puolesta, että se pysyisi siinä asemassa, jonka se on saavuttanut." "Kun kuuntelen häntä", lausui Ulrich, "soisin minä, että ylioppilas-aikani olisi ohitse, ja minä pääsisin Thüringin metsän vanhaan linnaan, että saisin antaa kaikille hyville yrityksille uuden vauhdin.
Rakkaus, Saara, rakkaus muuttaa uhraukset nautinnoksi, tekee kieltäymykset suloisiksi! Minä kiitän Jumalaa kohtalostani ja soisin vaan ansaitsevani sen paremmin!» «Olkoon niin!» vastasi Saara ylpeästi; «kullakin on oma piirinsä. Mutta kotkan lujalle luonteelle ei sovellu kyyhkysen tyhjä onni!» «Saara!» huudahti laamanni kovin tyytymättömällä äänellä.
"Sen vain tiedän", sanoi Maria, "että soisin saaneeni sellaisen kasvatuksen, soisin tietäväni kaikki, mitä taloudessa tarvitaan, ja olevani niin vahva ja taitava kuin nuo merkilliset naiset. Silloin ei minua niin peloittaisi aloittaa omaa taloutta.
Teetpä että soisin sinun olevan siinä paikassa, missä kylmistä juomista on puutos. He, kulauta nyt kitahas vaikka koko puoliskollinen, jos tahdot".