United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän olisi totta maar ihastunut kuullessaan nuoren Beaden palanneen kotiinsa." Vanha Jeremias raukka! Olin kirjoittanut hänelle pari, kolme kertaa Lontoosen tultuani; vaan hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa, enkä siis hänestä ollut mitään kuullut. Minua suretti kun kuulin hänen köyhäinhuoneesen kuolleen, vaan miten minä olisin voinut estää sen?
S:lle toimittamaan sanan, miten aion, jos asiaa minulta tiedustellaan, ilmottaa revolverin lainauksen tapahtuneen. Kuulustelu on päättynyt ja tulkki alkaa lukea minulle pöytäkirjaa. Kuuntelen sitä melkein tylsänä, sillä päätäni kivistää yhä pahemmin.
Picot räätäli, ainoa joka osasi lukea, juoksi läähättäen talosta taloon, joukosta joukkoon; hän oli iloinen ja riemuinen ja kertoi kaikille että kahden viikon perästä heidän miehensä atrioitsivat Berlinissä kuninkaan linnassa; ja rahvas uskoi; he nauroivat ja juttelivat ja, seisoen vilpoisina iltoina oviensa ulkopuolella, luulivat he että kenties jotain hyvää oli tapahtunut heille.
MARIA. Voimmehan lukea sillävälin. ANTTI. Tee tuo. Herra panee kuorman meidän päällemme, mutta hän myös auttaa meitä. Sela! Syntiä teemme Jumalaa kohtaan, kun näin toivottomuuteen vaivumme, vaikka Herra itse sanassaan lupaa meitä auttaa. ANTTI. Eihän tässä apu ole mahdollinen, kun tyttö itse sanoo rahat ottaneensa. MARIA. Herralle ei mikään ole mahdotonta. Pankaamme vaan toivomme häneen.
Minä en voi ajatella mitään sivistynyttä aikakautta maailmassa, jolle ei sellainen nainen, kuin Cecilia Travers, olisi koriste, sillä hän on olennainen naisen esikuva sitä on naisluonteen kauneimman puolen suhteen. Minä käytän mieluisemmin nimitystä, 'nainen, kuin tyttö, sentähden että Cecilia Travers'ia ei voi lukea 'Aikakauden tyttöjen' joukkoon.
Laulun ja urkujen tähden meni hän välistä Pyhän John'in kirkkoon, mutta minä katsoin vääräksi muuttaa. Tottumuksen voima on meissä oppimattomissa yksinkertaisissa ihmisissä niin suuri, ett'en koskaan tuntenut sabattiani viettäneeni, jos en saanut rukouksiani lukea siinä pienoisessa rauhallisessa kappelissa, johon äitimme, ollessamme vielä pieninä lapsina, oli aina meidät saattanut.
INKO: Ei se kenellekään kuulu pahaa tekevän, joka itsensä vain kastaa antaa ja ne uudet luvut päänsä päällä lukea. Mutta muuten suuttuu ja uhkaa Ristin soturit perästään lähettää. LALLI: Vai uhkaa. INKO: Sinua ei kastettu Kupittaalla? LALLI: Ei. INKO: Et tainnut olla koko tienoillakaan? LALLI: En. INKO: Vaikka kävi arpakapula? Elän parhaiten omalla turpeellani. INKO: Minä siellä olin.
Taitaapa olla. (Tarkastaa sitä.) Totisesti, se on avattu. Kukahan sen sitte lienee avannut? Mutta lukeneet me emme sitä todellakaan ole, herra majuri, emme todellakaan. Emmekä me sitä haluakaan lukea; sillä sen kirjoittaja saapuu itse. Tulettehan te, ja tiedättekö mitä, herra majuri?
Minä olin jotenkin lewollisena alkanut kirjettä lukea, mutta yhtä lewollinen en ollut sen loppuun päästyäni. Maailma musteni silmissäni ja se kahdestakin syystä. Mari, itse totisuus ja huokaus, minulle kirjoittanut! Tiina ei rakastakaan minua niinkuin olen uneksinut ja luullut.
Mr Mivers oli jo palannut tavalliselta kävelymatkaltansa puistossa ja istui nyt ymmyrkäisen piirongin ääressä lempeän-näköisen miehen kanssa, joka oli säälimättömimpiä The Londoner'in aputoimittajia ja tärkeä jäsen sen liittokunnan oligarkiiassa, jonka nimenä oli "ymmärtäväiset." "Minä en edes jaksa lukea läpi kirjaa", sanoi Mivers väsyneen-näköisenä; "se on niin kuiva kuin maa Marraskuussa.