United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
RUNOILIJA. Samaa pitää minunkin; kerron eräästä luonnoksesta, joka koskee häntä, MAALARI. Vallan erinomaista! Lupaaminen onkin aivan ajan henkeä; se avaa odotuksen silmät; täyttäminen on aika hölmön työtä; ja, lukuun ottamatta alhaista ja yksinkertaista kansaa, on sanassaan pysyminen aivan muodista jäänyt.
MARIA. Voimmehan lukea sillävälin. ANTTI. Tee tuo. Herra panee kuorman meidän päällemme, mutta hän myös auttaa meitä. Sela! Syntiä teemme Jumalaa kohtaan, kun näin toivottomuuteen vaivumme, vaikka Herra itse sanassaan lupaa meitä auttaa. ANTTI. Eihän tässä apu ole mahdollinen, kun tyttö itse sanoo rahat ottaneensa. MARIA. Herralle ei mikään ole mahdotonta. Pankaamme vaan toivomme häneen.
Kuka siitä ei suuttuisi, kun on tehnyt monta vuotta työtä, että silmät nurin päässä... Ei se nyt minusta huoli, eikä se olisi huolinut ennenkään, se on vain pitänyt narrinaan ja työmiehenään. Ennenkin minä olen sitä epäillyt, vaan se on aina vakuuttanut pysyvänsä sanassaan. Jospa se olisi pysynytkin, säesti lääkäri.
Kramsun runous ei ole luotu leikkiä laskemaan, ei laulamaan viinin, eipä edes lemmen kunniata. Ainoastaan yksi hiukan onnistuneempi lemmenlaulu hänellä on, vaikka sekin vähäpätöisyys: Sanassaan pysyvä. Mutta muuten hän liikkuu näillä aloilla kuin karhu kaskesmaalla. Hänellä on vain traagillinen tunteensa, hänellä on vain pikimusta, elämän-iloton pohjasävynsä.
Molemmat pudistivat lujasti toistensa käsiä ja Rautio tiesi, että hän Honkalassa oli saanut uuden koulun liittolaisen, jolla oli sekä valtaa että hyvää tahtoa taistella sen puolesta. Lautamiehessä oli täällä mies, joka pysyi sanassaan. Kaikkein viimeisenä tuli nuori opettajatar mutta ei hilpeänä niinkuin ennen, vaan kyynelet kirkkaissa, ruskeissa silmissä.
Mutta jäätehinen tahtoi pysyä sanassaan ja alkoi perinpohjaisesti miettimään. "Kuinka voi lintu olla siivetön ja neitonen suuton, se on kerrassaan käsittämätöntä." Kuule nyt, Matti, sanoi hän: "kumpi meistä on tyhmempi, minä vai sinä?" "Sitä minä en tiedä", vastasi Matti varovasti. "Mutta siivetön lintu on lumi ja suuton neitonen on aurinko."
Minä kerron sinulle sen asian. Olen tosiaan utelias. Pöydässä vasta, kun olemme ensin saaneet lasin viiniä. Kyyppäri ilmoitti, että päivällinen odotti meitä toisessa huoneessa. Läksimme sinne. Istuin äänettömänä Agnesia vastapäätä ja odotin, mitä saisin kuulla. Mutta hän pysyi sanassaan.
HERRA TOPIAS. Tule, Antreas, tässä ei ole apua; tämä nuori herra tahtoo kunniansa tähden otella kanssasi; hän ei voi sitä kaksintaistelun sääntöjen mukaan välttää, mutta hän ei sinulle mitään vahinkoa tee, sen hän on minulle luvannut, niin totta kuin on aatelismies ja soturi. Toimeen siis vaan! HERRA ANTREAS. Jumala suokoon, että hän pysyisi sanassaan! VIOLA. Tää tahtoani vastaan on, sen vannon.
Julia!..." "Helena! Helena! Tuo on kertomus jokapäiväisestä elämästä, joka päivä sen todeksi näyttää. Montapa jalompaakin luonnetta on tuolla tavalla turmionsa saanut, ja niin käy myöskin minun, jollen ajoissa purjehdi hietakarin sivutse". "Julia! Minä pelkään, ett'ei tuo tapahtua saata, sillä isämme perus-aatteet ovat järkähtämättömät ja sanassaan pysymistä hän etenkin katsoo tärkeäksi.
He olivat luvanneet pitää koko asiaa salassa vastaiseksi; mutta kokonansa he eivät olleet voineet pysyä sanassaan, kuten selvästi näkyi. Elinan sedälle ei vielä kukaan ollut sanonut mitään, vaan tänä iltana hän sen tietysti arvasi. Ja sitten rupesimme puhumaan menneestä ajasta. Kuinka uskomattoman paljon ihmeellistä ja rakasta me muistimme!