United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täällä oli suoja, päivä paistoi ja lapset hurauttivat kelkkoineen mäenrinnettä alas aina riihen luokse pellolle. "Onko ne sammakoita?" kysäsi jäätehinen. "Suuri Jäätehinen, koipikaamme tiehemme, täällä on vaarallista viipyä", varoitti mustapeikko. "Ne eivät ole sammakoita nuo tuolla mäenrinteellä, ne ovat ihmislapsia."
Ja hän kirjoitti suksisauvallaan lumeen: Tässä lepää viimeinen jäätehinen. Hän oli suuri ja tyhmä, mutta hän ei tehnyt mitään pahaa maailmassa. Hyvä on olla viisas, mutta parempi on olla tyhmä ja hyväluontoinen kuin viisas ja häijy. Ja tuo pieni tyttö itki päivänpaisteessa jäätehisen haudalla. Ja hänen hautakirjoituksensa oli, kuten monen muunkin, kirjoitettu lumeen.
Se oli kymmenvuotinen pojanvekara, Matti Reipas oli nimensä, ja reippaan nimen hän täydellä syyllä ansaitsikin. Pojalla nousi sydän kurkkuun, mutta hän nieli itkun ja katsoi tuota jättiläishirmua jäykästi silmiin. "Jaha", sanoi jäätehinen, "oletko sinä nyt niitä, jotka ajavat kuusi penikulmaa tunnissa ja puhelevat toistensa kanssa ketunlankoja myöten?
Nyt minä syön sinun." Tämä tuntui jäätehisestä niin käsittämättömän lystikkäältä että hän alkoi nauraa. Siitä oli kulunut jo pari tuhatta vuotta, kun hän viimeiseksi nauroi, silloin kun Ukko ajoi vaunuinensa kuperkeikkaa pilvissä. Ja niin hillittömästi nauroi jäätehinen, että hän kokonaan unohti vanhan, hauraan jääruumiinsa.
Kaukana Pohjolassa oli muinen maa, jota sanottiin Jättiläistenmaaksi, ja siellä asui jättiläisiä, joita nimitettiin jäätehisiksi. Ukko ylijumala kävi sotaa jäätehisten kanssa ja löi ne kuoliaaksi kaltaisella kurikallaan. Mutta yksi jäätehinen jäi henkiin. Se oli piiloittautunut jäävuoreen Nordkapin luona, ja siellä se asuskeli vielä viime vuonnakin.
Jäätehisestä tuntui tämä jumalattoman hauskalta, häntä miellytti tuo pieni, teerevä kerskuri ja hän asetti Matin seisomaan lumeen pää alaspäin. Mutta Matti oli pian taasen jaloillaan ja komensi: "alota!" "Ei, suuri Jäätehinen", kuiskasi mustapeikko, "älä anna narrata itseäsi! Sinä olet varmaan maailman viisain mies, mutta tyhmät ihmislapset voivat peijata viisaimmankin."
Jäätehinen tuumasi että se täytyy olla Matti itse. "Eipä, se on seinänrako. Mutta arvaa nyt mikä on tämä: "Lensi lintu siivetön, Istui puuhun jalaton, Linnun korjas neitonen, Jolta puuttui suukkonen; Paistoi ilman pannutta, Söi sen ilman suolatta?" Jäätehisen korvat kävivät kuumiksi, aivan alkoivat sulamaan. "Syö hänet, syö!" kuiskasi mustapeikko.
Jäätehinen ryhtyikin tähän hommaan. Kerta toisensa perästä puski hän jääpäänsä seinää vastaan niin että sirpaleet singahtelivat ympärille. Mutta seinän läpi hän ei päässyt.
Semmoinen pieni, viheliäinen kääpiö kuin sinäkin olet! Luuletko sinäkin olevasi viisas, hä? Tiedätkö sinä kuka minä olen? Minä olen koko maailman viisain mies." "Se sinun tulee näyttää, ennenkuin minä sitä uskon," vastasi Reippaan Matti. Ihan närkästyksellä katseli jäätehinen Mattia. "Näyttää? Mitä se on olevinaan?"
Vuori pyörii maan mukana 24 tunnissa kolme tuhatta penikulmaa, ja huomen aamulla tähän aikaan olen minä vuorineni täällä." "Suuri Jäätehinen, hän puijaa sinua!" kuiskasi mustapeikko. "Joutavia, kuule nyt, Matti", väitti jäätehinen, "tuo kaikki on paljaita oppineiden konsteja. Annappa kun minä näytän voimiani tavalla, jonka kaikki käsittävät!" "Anna näkyä vaan", sanoi Matti.