United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän on varsin sievännäköinen ja puheissaan sangen nenäkäs. Luulisinpa, ettei hän ole vielä kuiva korvan takaa. OLIVIA. Tulkoon sisään. Kutsukaa tänne kamarineitsyeni. MALVOLIO. Kamarineitsyt, armollinen neiti kutsuu teitä. OLIVIA. Tuo huntuni; se kasvoilleni heitä. Orsinon airut tulkoon vielä kerran. VIOLA. Missä on talon arvoisa neiti? OLIVIA. Minulle puhukaa; minä vastaan hänen puolestaan.
Tule lapseni, sanoi vanha herra, kurottaen hänelle kättään. Ah, se oli hyvä että nouditten minut! vastasi Violenta, ottaen vanhan miehen käsivarren, eikä huomaten Oskaria. Hänen sydämensä löi niin kovin, että hän tuskin voi hengittää. Juuri kun hän ja vanha herra menivät ohitse, sanoi Oskari: Hyvää iltaa, Viola Stenman!
VIOLA. Voisit yhtä hyvin sanoa, että kuningas elää kerjutytön luona, jos kerjutyttö asuu kuninkaan lähellä, tai että kirkko on rumpusi luona, jos rumpusi on kirkon luona. NARRI. Oikein osattu, herraseni. Kas vaan tätä aikaa!
Tapahtui myös, että nuorukainen, nuoruuden peräänajattelemattomuudella ja todellisuudella usein lausui sydämensä ajatuksen, ja niin paljon kuin taisi, koetti poistaa äitin vahingollisia perusteita Violassa. Mutta mitä hän taisi tehdä sille jokapäiväiselle pahalle, jota tyttöön tyrkytettiin. Näin kasvoi Viola ja oli tullut seitsemäntoista, Oskari viidenkolmatta vuoden ikäiseksi.
Minä sanon hänelle kaiken tämän päivällisellä, ja pyydän ettei hän ole suutuksissaan, ajatteli Viola, joka ei voinut irroittaa itseään uudesta hameesta ja sen koettamisesta. Se istui aivan hyvin, ja Viola tunsi itsensä iloiseksi, ajatellessaan kuinka kauniiksi hänen piti tuleman illalla presidentin luona. Oskari oli unohdettu. Päivällisellä ei häntä kuitenkaan näkynyt.
Mikä asianne? VIOLA. Helottava, valittu, verraton kaunotar! Pyydän, sanokaa, kuka on tämän talon neiti, sillä en koskaan ole häntä nähnyt. En mielelläni tahtoisi turhaan käyttää puhettani; sillä, paitse sitä, että se on suurella taidolla sepitetty, on minulla ollut hirveä työ oppia se ulkoa.
VIOLA. Tuo mies on kyllin viisas narrin toimeen;
Jos ei hän, miestään peloittaakseen, olisi sanonut olevansa sairas, olisi hän mennyt näyttelyyn; mutta nyt hänen täytyi tyytyä kärsimykseen, olla kotona, ja vielä niin, ettei edes vieraita vastaan otettu. Viola oli myös harmissaan. Hän oli mennyt sohvan päähän ja tuskitteli, kun et isä myöntynyt seuranäytelmään, josta Viola toivoi suurta iloa.
NARRI. En niinkään, herraseni; huolin minä sentään jostakin; mutta, kunniani kautta, teistä en huoli; jos se on samaa kuin ett'en huoli mistään, niin soisin, että se tekisi teidät näkymättömäksi. VIOLA. Etkö sinä ole neiti Olivian narri?
VIOLA. Takaisin sen annan. OLIVIA. Huomenna siis. Hyvästi! Jos noin soma On kiusaaja, niin olen hornan oma. HERRA TOPIAS. Hyvää päivää, nuori herra! VIOLA. Jumal' antakoon, herra!