Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Ja vielä yksi asia: älkää ikänä rohjetko palata uudestaan herttuan asioissa, jos ette tule kertomaan, miten herranne on tämän iskun kestänyt. VIOLA. Hän otti sormuksen; sen pitäköönkin. MALVOLIO. Kuulkaapa, herra; näsäkkäästi sen hänen eteensä paiskasitte, ja hänen tahtonsa on, että sen samalla tavalla saatte takaisin.
HERTTUA. No, huuda sitten, riko säätty tapa, Mut tyhjin toimin palata et saa. VIOLA. Jos pääsen puheilleen, niin mitä sanon? HERTTUA. Ah! Kerro hälle rakkauteni kiihko, Kiitellen hellyyttäni, hänet hurmaa; Sa tuskieni tulkiks olet oiva; Hän mieluummin sun nuoruuttasi kuulee Kuin vakavamman muotoist' airutta. VIOLA. En tuota usko.
SEBASTIAN. Henki olen, Mut verhottuna samaan ruumiin muotoon, Mik' äidin kohdusta jo oli mulla. Kaikk' yhteen käy; jos oisitte vain nainen, Valaisin kyyneleeni poskillenne, Sanoen: terve, veteen kuollut Viola! VIOLA. Mun isälläni otsass' oli luomi. SEBASTIAN. Niin minunkin. VIOLA. Ja kuoli päivälleen, Kun Vielä täytti kolmetoista vuotta. SEBASTIAN. Ah! Sielussani tämä muisto elää.
Hauskuutta, menestystä teille toivon. Mut vastuut' eikö herralleni, neiti? OLIVIA. Jää vielä! Sano, poika hyvä, mitä Minusta luulet. VIOLA. Että luulette Toist' olevanne, kuin mit' olette. OLIVIA. Jos sitä luulen, luulen samaa teistä. VIOLA. Se oikein on: en olekaan, mik' olen. OLIVIA. Josp' oisitte, mit' olevanne soisin.
VIOLA. Mut sama, kuin on teidän mielenkiihkon, On minun valtiaani tuskan laita. OLIVIA. Kas, tässä kalleus: kuvani on siinä; Se ottakaa, se teit' ei kielin häiri. Mut pyydän: tulkaa jälleen huomenna. Mit' anoisitte, jota kieltäisin ma, Jos kunniani vaan ei sitä kiellä? VIOLA. Vain yhtä: sydäntänne herralleni. OLIVIA. Kuin voin sen kunnialla hälle antaa, Mink' annoin teille?
Hän ei tehnyt liikutusta, estääkseen häntä. Hän sai mennä. Kun Viola tuli huoneesensa, seisahtui hän ja katseli ajattelevaisesti eteenpäin. Se ihmehdytti häntä ettei Oskari juossut perässä ja koettanut saada kiinni karkuria, vaikka hän niin usein ennen oli tehnyt, kun hän karkasi häneltä.
Kaunis kuni enkeli, omisti hän monta hyvää sisällistä lahjaa, joista olisi voitu saada paljon hyvää, jos hänellä olisi ollut parempi kasvattaja; mutta nyt piti liiallisesti totutettu turhuus estää kaikki hyvät ominaisuudet. Viola oli hyvä, hänellä oli hyvä, tunteellinen sydän; mutta harvoin hän kuuli sitä, eikä milloinkaan huolinut muusta, kuin totella turhuuden käskyjä.
Violasta piti tulemaan n:o ensimmäinen; sillä hän tunsi niin hyvin ja oli sitä paitsi sydämestä mieltynyt tanssiin, että hän välistä leikillään sanoikin: Olisin minä köyhä tyttö, tulisi minusta varmaan tanssiatar. Oli muutama päivä ennen kemua. Stenman'in salissa istui Oskari. Viola tuli saliin likimmäisestä huoneesta, puettuna valmiiksi polkkavaatetuksella, jota hän oli koettanut.
Isälläni oli tytär, joka lempi Niinkuin, kenties, jos minä oisin nainen, Minäkin ehkä teitä lempisin. HERTTUA. Ja hänen tarinansa? VIOLA. Tyhjä lehti. Ei ilmaissut hän lempeänsä koskaan; Vait'olon vaan, kuin madon kukanpointa, Hän syödä antoi rusoposkeansa; Miel' apeana, kulonkarvaisena, Hän mietiskelyyn vaipuneena istui, Kuin kärsiväisyys hautapatsaan' istuu, Hymyillen tuskalleen.
VIOLA. Aivan oikein: jotka kevyesti leikkivät sanoilla, voivat tuota pikaa tulla kevytmielisiksi. NARRI. Sen vuoksi toivoisin, ett'ei sisarelleni olisi pantu nimeä. VIOLA. Miksi niin, ystävä? NARRI. Nähkääs, herraseni, hänen nimensä on sana, ja jos sillä sanalla leikkii, voisi sisareni tulla kevytmieliseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät