Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Minun täytyy tehdä se, minkä taidan, vastasi isä, Viola ei saa pyytää enään, kun kolmasti olen kieltänyt. Nyt tuli kreivi E. morsiantaan tervehtimään. Hän löysi Violan itkevänä, vapaaherrattaren sairaana, tukkukauppiaan kiukussaan. Yleinen kysymys, kellä oli oikein, tuli nyt. Että kreivi meni asiassa morsiamensa puolelle, oli luonnollista.
Olen pettynyt. VIOLA. Ken teitä pettää? Kuka ilkkuu? Mitä? OLIVIA. Siit' onko aikaa? Etkö muista sitä? Tuo tänne pappi. Tule! Hänet hylkää! OLIVIA. Mihinkä? Cesario, viivy, ylkä! HERTTUA. Ylkä? OLIVIA. Niin, ylkä: voitko kieltää sen? HERTTUA. Tuon ylkä sinä? VIOLA. Herra, minä en. OLIVIA. Haa! Halpaa pelkuruutta vaan se lie, Jok' omimpasi murhaamaan sun vie.
VIOLA. Vastatakseni kaavanmukaisesti: hänen sydämmensä ensimmäisessä. OLIVIA. Oi, sen olen lukenut; se on harhaoppia. Onko teillä muuta sanottavaa? VIOLA. Hyvä madonna, suokaa minun nähdä kasvonne. OLIVIA. Onko herranne antanut teille toimeksi hieroa kauppaa kasvojeni kanssa? Nyt olette joutunut pois tekstistänne. Vedän kuitenkin syrjään tämän verhon ja näytän teille maalauksen.
VIOLA. Jumal' antakoon, hyvä herra! HERRA ANTREAS. Dieu vous garde, monsieur. VIOLA. Et vous aussi, votre serviteur. HERRA ANTREAS. Toivottavasti sitä olette, niinkuin minäkin teidän. HERRA TOPIAS. Aiotteko käydä talossa? Sisareni tytär pyytää teitä astumaan sisään, jos teillä on hänelle asiaa. VIOLA. Olen häneen velvoitettu; tarkoitan: velvoitettu käymään hänen luonaan.
Tukkukauppiasta kiusattiin esittelemisillä ja rukouksilla siksi, kunnes hän tuli niin rauhattomaksi, että hän meni pois huoneesta sanoen: Kun minä sanoin niin varman kiellon, oli minulla siihen syytä, ja se tuskittaa minua ettei Viola välitä isänsä toivomuksista. Lapsi raukka, sinun pitää jonakuna päivänä, ja kukaties aivan pian, muuttumaan vaikka myöhäänkin.
Joka kerta kun hän sai lapsen puettua, asetti hän tyttärensä suuren peilin eteen, osoittaen kuvaa siinä, sanoi se köyhä äiti: Etkö luulettele, että pikku Viola on kaunis? Katsos tyttöä peilissä, kuinka kaunis hän on. Lapsi katseli kuvaansa siellä, ensin hämmästyneellä katseella, mutta lopulta hän taputteli käsiänsä ilosta ja piti sitä sanomattoman hauskana.
Palata tuohon taloon ette saa muulla ehdolla, kuin että minun kanssani sovitte siitä, mistä yhtä turvallisesti voisitte sopia hänen kanssaan. Siis eteenpäin, tai pamppu tupesta maalle ihan paljaana! Sillä tapella teidän pitää, se on vissi; tai vannon, ett'ette ikipäivinä kanna miekkaa kupeellanne. VIOLA. Tämä on yhtä säädytöntä kuin kummallista.
Vai niin, joko taasen siinä ollaan, sanoi Stenman. Sitten soitti hän ja käski tuomaan kynttilöitä. Kun palvelia oli tehnyt tehtävänsä; juoksi Viola isänsä tykö, ympäröi hänet käsivarsillaan ja pyysi rukoilevalla äänellä: Rakas isä, jos pidät Violastasi, niin anna hänet toimittaa oikein kauniit seuranäytelmät syntymäpäivänäsi!
Kun äiti kuoli, jätti Viola häpeällisen elämänsä, ja rupesi seuraamaan kulkevaa näyttelijäjoukkoa, joutuaksensa pois pääkaupungista ja niistä tuhansista harmista joita hän siellä häpeällisen elämänsä vuoksi sai kärsiä. Hän oli kulkenut ympäri Ruotsissa vuoden ajan, otetulla nimellä Violenta, kunnes seura tuli G n.
VIOLA. Kyllä, teidän korkeutenne. HERTTUA. Mimmoinen tyttö? VIOLA. Teidän muotoisenne. HERTTUA. Hän ei sua ansaitse. Ja kuinka vanha? VIOLA. Noin teidän ikäisenne, hyvä herra. HERTTUA. Oi, taivas, liian vanha! Naisen tulee Valita itseänsä vanhemp' aina; Näin mukautuu hän mieheensä ja saapi Vakaamman sijan hänen sydämmessään.
Päivän Sana
Muut Etsivät