Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
VIOLA. En, hyvä koksmaatti; aion tässä vielä hetken aikaa kellua. Aarnianne sietäisi hiukan kesyttää, kaunis prinsessa. OLIVIA. Sanokaa toimenne. VIOLA. Olen lähettiläs. OLIVIA. Tosiaankin teillä lienee hirveitä asioita kerrottavana, kun noin kauheasti kursailette. Sanokaa asianne. VIOLA. Se on yksinomaan teidän kuultavaksi aiottu.
Hyvät kaunokaiset, älkäät pilkatko minua; olen kovin herkkä kaikelle, mikä vähänkin vivahtaa epäkohteliaisuuteen? OLIVIA. Mistä tulette, herraseni? VIOLA. En osaa paljon muuta, kuin mitä olen ulkoa lukenut, ja tämä kysymys ei ole läksyssäni. Soma sulotar, suvaitkaa antaa minulle häveliäs vakaumus siitä, että olette talon neiti, jotta voisin jatkaa puhettani. OLIVIA. Oletteko näyttelijä?
Viola sai leikkiä äitin tualetin ääressä, silloin tällöin katsellen Zelinaa, joka, aikaa lyhentääkseen, koetteli yhtä hametta toisen jälkeen ja asetteli tukkaansa tuhannella eri tavalla sekä tehden kaikenlaisia tempuja katsellen peiliin. Kun Zelina tyytymystyi tähän, rupesi hän ja puetti tyttärensä kaikenlaisiin vaatetuksiin.
Sängyssä, jonka ainoa ansio oli se, että lakanat olivat puhtaat, ehkä paikatut, makasi kuolevainen nainen. Hän oli Viola. Nähtyään Oskarin, kurotti hän molemmat kätensä hänelle sanoen: Jumala on ollut armollinen minulle, hän antoi minun elää niin kauvan, että sain nähdä sinun. Ah, Oskari! paljon olen rikkonut, mutta paljon olen kanssa kärsinyt.
Viola näytti ajattelevaiselta. Hän päätti kirjoittaa muutamia ystävällisiä sanoja hänelle, päästyään pöydästä; mutta silloin täytyi hänellä olla keskustelu äidin kanssa niistä vaatteista kun hänen piti käyttämän, niin että hän sai toista ajattelemista, Sitä paitsi piti Oskarin ja hänen tapaaman toisiaan presidentillä.
Viola hyppäsi peilin tykö. Ah kuinka juhlallista, hauskaa sentään tulee tuorstaina, meitä tulee kaksitoistakymmentä paria. Hän alkoi polkata ja lisäsi iloisesti hymyillen: Tiedätkö kenen kanssa tulen tanssiin? En, ettet ainakaan minun kanssani, sen kyllä tiedän. Ostarin kasvot muuttuivat. Se on aivan ikävää, sillä sinä olisit näyttänyt niin soveltuneelta minulle.
Turman aikeeni jo kypsyy: Karitsan rakkaan uhrata ma kärsin, Näin kyyhkyn kaarnesydäntä ma järsin. VIOLA. Ja minä teidän lohduksenne vielä Tuhannen surmaa kärsin ilomiellä. OLIVIA. Mihinkä nyt? VIOLA. Sen jälkeen, jota lemmin Elämää, silmäterää tulisemmin, Enemmän, enemmän kuin naista lemmin. Jos teeskelen, te, taivaan valtiaat, Mua lemmenpettäjänä ruhjokaat! OLIVIA. Voi, mua, kurjaa!
KAPTEENI. Illyria, neiti. VIOLA. Mit' Illyriassa minä? Veljenihän Elysiossa on. Mut ehkä hän Ei hukkunut: vai mitä, merimiehet? KAPTEENI. Siin' "ehkä", että itse pelastuitte. VIOLA. Ah, veli raukka! Mutta ehkä hänkin.
Ilman sitä tapaamme toisiamme päivällisillä ja ehtoolla supeella presidentti D n luona. Sinä arvelet että minun pitäisi oleman tyytyväinen. Viola, minä pyydän, jätä sikseen tämän päivän ulkona käynti ja lahjoita minulle aikasi tästä päivällisiin. Minä rukoilen sitä ja pyydän merkkiä suosiostasi.
KAPTEENI. Niin nytkin on, tai oli äsken aivan. Kuukaus on siitä vaan, kun täältä läksin; Huhuttiin silloin, sillä, tiedättehän, Mit' isot toimii, sitä pienet kielii, Ett' ihanaa Oliviaa hän kosi. VIOLA. Ken se? KAPTEENI. Siveä impi, kreivin tytär.
Päivän Sana
Muut Etsivät