Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Viola kalveni ja isä kysyi: Mitä se merkitsee, onko Oskari lähtenyt, sanaakaan jäähyväisiksi sanomatta? Kirje avattiin. Ennenkun Viola joutui sitä silmäilemään, otti isä sen häneltä ja luki ääneensä nämät sanat: "Viola, me olemme eroitetut ainaiseksi.
Kuule minua hetkisen, sanoi Oskari totisesti ja lähestyi häntä. Minä tunnen itseni onnettomaksi ja sinun täytyy, suosiosta minuun, voida jättää hetkisen huvituksen, eli te'et sinä yhdistyksen meidän välillämme mahdottomaksi. Minä rakastan sinua liian lämpöisesti, todellisesti, että taitaisin olla... Rakastettava, keskeytti Viola häntä, ja sen vuoksi poistun minä. Hän koski kädellään oven lukkoa.
Zelina piteli yhtä lapsen pienistä käsistä ja osoitti lapselle peilissä, millä tavalla hänen piti sanoman: "Minun rakastettava äitini!" Siinä samalla napautti joku ovella ja sydämellinen ääni lausui: Zelina, enkelini, aukase! Isä! huusi Viola ja löi ilosta käsiänsä yhteen, juoksien ovelle.
Siis, niinkuin sanottu, antakaa anteliaisuutenne nyt hiukan torkahtaa; minä sen kohta herätän. VIOLA. Hän tuossa tulee, pelastajani. HERTTUA. Tuon muodon minä muistan hyvin aivan; Mut kun sen viimeks näin, se oli musta Kuin sotisavun tahrima Vulkanus.
Kahden vuoden kuluttua palasi Viola Ruotsiin, mutta yksinään. Hänen kunniallinen ystävänsä oli kuollut, ja se vähäinen omaisuus mikä hänen jälkeensä jäi, oli Violan, jonka ensimmäinen työ oli hakea itsensä lailliseksi perilliseksi. Säästäväisyydessä ja viisaudella olisi hän voinut elää hiljaista elämää, mutta se ei ollut Violan tahdon mukaista.
VIOLA. Sinulla, kapteeni, on käytös hieno, Ja vaikka luonto usein saastaisuutta Somahan kuoreen kätkee, luulen sentään, Ett' ompi sulla sydän, joka vastaa Tuot' ihanata ulkomuotoasi. Nyt pyydän runsaan siitä palkan saat
Kuultuansa isänsä äänen, oli lapsi unohtanut peilin käytännön ja kaiken muun paitse tunteen, joka pakoitti hänet rientämään isäänsä vastaan. Ei Viola saa avata! sanoi äiti, niin tavattoman äreällä äänellä, että lapsi seisahtui ja heitti ihmeteltävän katseen hänehen. Se on isä! sanoi lapsi. Viola tahtoo että hän tulee tänne, sanoi pikkainen varmasti. Siitä on niin pitkä aika kuu annot nähdä hänet.
Niin, elämän hän jätti päivälleen, Kun sisareni täytti kolmetoista. VIOLA. Jos mikään muu ei onnestamme puutu, Kuin tämä anastettu miehen puku, Mua vasta syleile, kun kaikki merkit, Olot ja aika, paikka vahvistavat, Ett' olen Viola; ja sen vakuudeksi Luo laivurin sun vien nyt, jonka huostass' On tyttöpukuni; jok' auttoi mua Ja toi tään jalon herttuan palvelukseen.
VIOLA. En, pikku viekas sydänkäpyseni, ja kuitenkin vannon kaiken pahuuden paulojen kautta, ett'en ole se, jota osoittelen. Oletteko te talon neiti? OLIVIA. Jos en vääryydellä itseäni omista, niin se olen. VIOLA. Jos se olette, niin, toden totta, omistatte itsenne vääryydellä; sillä mikä on omaanne niin, että voitte sen antaa pois, ei ole omaanne niin, että voitte sitä kieltää.
VIOLA. Jos parempaa se on, kuin mitä olen, Niin olkoon menneeksi: nyt olen narri. OLIVIA. Mink' ivan määrän viehkeyteensä kätkee Tuo huulten suuttumus ja ylenkatse! Niin huonosti ei piile verityökään Kuin kaino lempi: sit' ei peitä yökään. Cesario, kautta kevään kukkean, Kautt' impeyden, kunnon, kunnian, Sua, vaikka korskaa, sydämmeni halaa, Ja sitä äly, järki turhaan salaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät