United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
DESDEMONA. Luin, armas. OTHELLO. Synnin jos sa muistat, joka Viel' armoluojan sovitusta kaipaa, Sit' oiti rukoile. DESDEMONA. Voi, puolisoni, Mik' aikees? OTHELLO. Tee se joutuun; syrjään käyn mä. En valmistumatonna sieluasi Ma tahtois murhata; en, jumal'auta, Ma sieluasi tahtois murhata! DESDEMONA. Sa puhut murhasta? OTHELLO. Niin puhun. DESDEMONA. Sitten Mua, Jumal', armahda!
Hän ei saanut suustansa sanaakaan, vaan vääntelihe ja kääntelihe kuin sairas. Viimein sanoi hän tuskissaan: oi Jumal' auta minua! Hän ei rauhaa eikä lepoa saanut, hän heittihe sinne tänne ei. Hän hypähti seisaalle ja istui taas kannelle, painoi otsaa käsiinsä, ikäänkuin saadaksensa sillä ajatuksista kiinni.
Siis tuli kuitenkin alkunainen päätös täytetyksi, hän oli kauan, kauan aikaa Katia näkemättä, nimittäin kokonaisen päivän. Toisena päivänä meni ystävämme taas yksin vainiolle ja näki Hukkasen tekevän työtä hevosella, joka oli valjastettu jonkunlaisen vierun eteen. "Jumal' avuksi!" sanoi opettaja; hän oli jo pannut muistiin tavalliset puheen-alut.
Niin, jumalaisist' oot vihatuimpani valtiahista; ainapa mielees on viha, riita ja riehuva taisto. Suuri jos on väki sulla, sen kai jumal' on joku suonut.
"Talon kauppakirjalle; varmaankin olette kuulleet että olen Lahvartin talon ostanut." "No Jumal' auttakoon, en yhtään; mutta mistä niin paljon rahaa sait?" "Olen koonnut ja kerännyt, tehnyt työtä ja nähnyt vaivaa, kunnes niin pitkälle pääsin. Täydessä kunnossa ei maja vielä ole, mutta muutamien vuosien kuluessa se ehkä on.
Se kunnon sankarin on suurin voitto. HAKON. Pois, sanon. AKSEL. Jumal' asiamme päättää. HAKON. Ja tääkö loppu unelmilles? Tää Sun kohtalosi, Hakon Herdebred? Tuo tuolla sulta ryöstää valtakuntas, Tää tässä morsiames sulta ryöstää. Mit' on sull' enää ryöstettävää? Haa! On sydän raivoinen. No niin! Mut sit' Ei ole helppo ryöstää. Kostoa Se kuohuu, verta janoo, tuima sydän. Sä mitä tahdot, munkki?
Oli kirkas päivä kevättalvella. Taavetti astui ja oli syviin mietteisiin vaipuneena. Metsä, jonka läpi tie kulki, hajahti erittäin hyvälle. Siinä astui hän ajatuksissaan ja tuli melkein huomaamattansa Pynnölän pihalle. Isäntä seisoi pihalla. "Hyvää päivää isäntä!" tervehti Taavetti. "Jumal' antakoon! Mitäs Taavetti niin surulliselta tänään näyttää?"
Hyvää päivää! tervehti hän noita kasvoja ikkunalaudalla; tällä kertaa hän nosti hatun kokonaan päästään. Jumal' antakoon, herra! Minä olen iloinen, että teillä taas on kirkas taivas silmien edessä. Kiitoksia, herra. Te olette hyvin hyvä. Te olette kivulloinen, pelkään mä? En ole, herra. Minulla on hyvin hyvä terveys. Mutta, ettekö aina makaa? Kyllä, minä makaan aina, syystä etten voi istua.
Täällä et kumminkaan koskaan menesty, sillä me pidämme kunniastamme emmekä kärsi keskuudessamme tuonlaisia kuin sinä olet. HOPPULAINEN. Kun korppi olisi tuomarina, niin harvapa meistä, herra nähköön, hevosella kirkkoon pääsisi. LOVIISA. Vaiti, Hoppulainen, teillä ei ole tässä sanan sijaa. NIILO. Loviisa, Jumal' armahda, sinä pahasti erehdyt Helenan suhteen.
Enkö mä, korkein siis jumalattarien se on mulla synty, se myös sun puolisonas aviollinen arvo, sun, joka valtias suur' olet kaikkien kuolematonten iliolaisiin vois vihatessani viskata turmaa?" Noinpa he toinen toiselleen nyt haasteli tuossa. Mutta Hefaiston luo Thetis ehti jo kuuleajalka, kunne ol' itselleen ikilinnan muit' ihanamman, vaskisen, tähdenvälkkehisen jumal' ontuva tehnyt.