United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Väistyn kuitenkin tämän kerran välttäen riitaa, vaan sanon sulle ma sen, ja se uhkaus ei ole suotta: vastoin mieltä jos mun sekä voitontuojan Athenen, Heren, Hermeen myös ja Hefaiston vain todell' aikoo korkean Ilionin hän suojata sortumatonna, voiton voimaa suurt' ei salli akhaijien saada, tietköön myös, ett' ei lepy milloinkaan viha meissä."
Muuan ol' Ilionissa Dares, mies voipa ja kuulu, pappi Hefaiston; häll' oli poikaa kaks, asetaitoon kumpikin, Idaios sekä Fegeus, taattuja kaikkeen. Päin karahuttivat nuo eturinnast' urhoa vastaan kahden vaunuillaan, jalan astui päin Diomedes.
Joutuen juoskaa siis, jott' uljaan vallata voimme Nestorin kilven, jost' ylös taivoon saakka on maine, koska on kultaa kaikki se, niin kehä kuin käsikahvat, harteilt' urhean myös Diomedeen pois taesorjan riisua haarniskan, jok' on laatima itse Hefaiston. Nuopa jos saaliiks saamme, on pakko tän' yönä akhaijein painua laivoihin merinopsiin, niin minä luulen."
Kohta hän tuon näki, katsahtain rivikuntia pitkin, toisen riistävän pois asun uljaan, maassapa toisen kaattuna, haavastaan punahurmein pulppuavaisin. Päin etumaisien eelle hän riens, asu välkkyvä yllään, 87 kaikuvin huudoin, kuin ikihehkuva liekki Hefaiston. Huutajan tuiman tuon heti huomasi Atreun poika, miehekkäälle jo näin sydämelleen synkkänä lausui: "Voi mua!
Astui luo emo kuolematon, kave, kantaja ylhä, aaluvataan kädest' otti ja viihteli, noin sanan virkkoi: "Lapseni, kuolleen nukkua suo, suru suuri jos onkin, kosk' ikivaltain sallima on hänet sortanut surmaan. Täss' ota vastaan nyt asu kaunis, lahja Hefaiston; ei sovin moisin viel' uros varttaan lie varaellut."
Noin tulen tuskiss' äänsi jo hän, vesi kuplina kuohui. 361 Kuin kovan valkean kuumentaiss' iso kattila kiehuu, liemeen liuentain sian syötetyn ihroja irti, vaahdoten valkeanaan, kasa kuivia halkoja alla: liekkien valtaan noin joki jäi, vesi vaahtona kiehui. Vierrä se sietänyt ei, vaan tyrtyi, kun kovin poltti hehku Hefaiston kekseliään.
Troian joukko nyt ryntäsi päin, väkiaskelin Hektor johti, mut astui eell' etumaisena Foibos Apollo; pilven peittämät häll' oli hartiat, ankara aigis, tuo sataripsuinen, sädevälkkyvä, Zeulle Hefaiston laatima hirmuks sankarien sitä leiskahutella, tuo kädess' aigis hän väen eell' etumaisena astui. Sankkana seisoi päin väki Argos-maan.
Hänpä, Hefaiston antimet nuo aniloistavat myötään, haukkana maahan liiti, ja jäi lumiharja Olympos. YHDEKS
Mutta jos tahtonet silti ja niin jos mielesi laatii, onhan kammio sulla Hefaiston, poikasi rakkaan, veistämä, jonk' ovet tarkalleen sivupielihin tarttuu; sinne sa käy kera vuoteeseen, kun on mielesi kerran." Pilviennostaja Zeus näin vastasi hälle ja lausui: "Here, pelkosi pois!
Kuohunnass' oli kaikki, ja maan povi huokasi alla, konsa he istuutui, kohu suur' oli. Vaan asetella airutt' yhdeksän koki hiljenemään hälyn, että korkeasyntyjen vois sanat kuulla he valtiahitten. Vain väkiseltäpä istuutui väki nyt rivikuntiin, hälventyi häly. Vaan Agamemnon valtias nousi, kantaen valtikkaansa, Hefaiston taiturityötä.