Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
"Ei, Jumal' auttakoon meitä", huusi Bergit, "olisi synti jos hänelle tulisi vahinko, minun täytyy juosta hakemaan väkeä". Ja tiehensä hän juoksi pellon yli ja siihen taloon, jossa Gunnar asui. Gunnar oli Arnen torppari. Hän oli juuri tullut kotia työstään. Hän oli sentähden väsyksissään heittäynyt vuoteelle ja oli juuri nukkumaisillaan.
Minä pelkään, että nyt pian saamme kuulla moisista kummituksista. *Matami Helseth*. Jumal' armahda, neiti.
Taavetin sitä sanoessa aukesi kamarin ovi ja Töyryn Heikki astui sisään. "Hyvää päivää!" "Jumal' antakoon!" sanoi isäntä ja Taavetti toisti saman. "Kuules Taavetti! Minulla on sinulle hiukan sanottavaa." "Sano pois, vaan älä hauku!" "Voi kun sinä, Taavetti, olet hirveän pitkävihainen! Enhän minä sinua enään tässä maailmassa hauku. Johan minä silloin pyysin anteeksi. Etkö muista?" "Muistan!
Hänen poskensa olivat verevät ja kauniit, ja vakavat sinisilmänsä näyttivät tuumailevaisilta. Hän ei huomannut, että jo oli pienen lahden yli soutanut, ennenkuin vene töytäsi rantaan. »Hyvää iltaa, tyttöseni», sanoi Matti ja veti venettä paremmin rannalle. »Jumal' antakoon», vastasi Anni, astuen ulos aluksesta.
Ovi aukeni, mutta sisään astuikin Heikura, talon isäntä. Marille sävähti veret kasvoille, hän aavisti pahaa. »Hyvää huomenta!» lausui Heikura. »Jumal' antakoon», vastasi Mari. »Eikös Holpainen olekaan kotona?» »Ei ole; mutta istukaa, ehkä hän pian tulee.» Heikura istui tuolille pöydän päähän ja poltteli piippuaan. Vähän ajan kuluttua hän taas alkoi: »Lienee yhdentekevä, jos puhun teille asiani.
Puoleen Zeun kätes nosta ja nuolesi lennätä mieheen, torjumaton kuka liekin tuo, jok' on Ilionille tuottanut turmaa suurt', urost' oivaa kaatanut monta; ellei lie jumal' ehkä, jok' uhrist' unhotetust' on suuttunut iliolaisiin: on viha suur' ikivaltain." Vastasi, virkkoi hälle Lykaonin loistava poika: "Aineias, jalo pää sopavälkkyjen iliolaisten!
"Kyllähän minä olisin mokomatakin... Kuules, Nikolai Jeremeitsh!" huusi Paavali vimmastuneena. "Minä pyydän vielä viimeisen kerran... Sinä olet itse pakoittanut minut ... en voi kestää enää. Jätä sinä rauhaan meidät, ymmärrätkös? Muutoin, Jumal' auta, jommankumman meistä käy huonosti, sen minä sanon." Konttoristi ylvästeli edelleen. "Minä en pelkää sinua", huusi hän, "kuuletkos, maitoparta?
Heidän pitäisi istua täällä minun töllissäni jonakin kylmänä talvispäivänä, jotka nyt pitävät puheita ryyppäämisestä ja pirun viettelyksistä huh, Jumal' auttakoon luulenpa että he kylläkin nöyrästi kiittäisivät viinapisarasta". Näin puhuen pani Gunhild pienen padan tulelle. Marit oli nyt tilaisuudessa katsoa ympärillensä. Huone oli pieni, yhtä pitkä kuin leveä.
Mistäpä te sen niin varmaan tiesitte, ettei peiliä ikinä tulisikaan taloon? kysyin minä. Jumal' auttakoon, herra! Jos te olisitte nähnyt ja kuullut kaikki, mitä minä, niin ette epäilisi sitä asiata. Kuulkaapas vain yksi esimerkki: Minä muistan erään päivän, jolloin isännällä oli asiaa emännöitsijän kamariin missä kyökkipalvelija asui; siinä kamarissa oli jotakin muutettavaa.
Jumal' armahtakoon! Nyt pakonsa on ilmi-annettu! NYYRI. Hänen perässänsä läksin pötkimään ... varpaillani ... näin ... näin ... niinkuin ilves-susi... "Haluan nähdä minkä tien otat" niin ajattelin ja perässä! ... perässä! Sillan-niemen tien hän otti. SORRI. Ei yhtään huolta! hänen saavutamme. En kuunnella voi häntä kauemmin, Mun pitää rientää pispaa varoittamaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät