United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juuri näinä päivinä olen läpitutkinut kaikki sisälliset tilikirjani. Konkurssi. Kuukauden kuluttua kenties jo makaan ja mätänen tuolla kirkkomaassa. Nora. Hyi, kuinka ilkeästi te puhutte. Rank. Asia onkin hiiden ilkeä. Mutta pahin on, että sen edellä käy niin paljon muuta ilkeyttä. Yksi seikka on minulla vielä tutkimatta; kun se on suoritettu, tiedän jokseenkin, milloin loppu alkaa.
Tässä tahdon minä asua, äiti Helmer, sanoi Liina; minä makaan tässä sohvassa, niin saapi Kaarlon vuode olla peitettynä, niinkuin se on. Liina näytti onnellisemmalta ja levollisemmalta, muutettuansa tuohon pieneen kamariin. Hän sai työksensä auttaa akkaa, ja niin jätti tehtaanisäntä tyttärensä. Hyvä isä! sanoi Liina, muutamaa hetkeä ennen hänen pois lähtöänsä.
Missä ihmeessä Nelma? Oliko hän kuollut puoskarin kynsiin? Rampa näki hänet ihan kuolleena. Hän huudahti: Mutta jos sinä kuolet ... Nelma ... niin en minä tahdo enää elää! En, minä en voi elää. Minä menen sinun haudallesi ... ja kuolen siihen niin kuin koira. Makaan siinä öitä ja päiviä ... ja kuolen kuin koira. Neljäs päivä oli jo loppunut.
Martin Paz, joka tällä tavoin oli loukattu, lähestyi hispanialaista, jonka karskius näkyi olevan muuttumatoin ja, vetäen tikarinsa tupestaan, käänsi hän tikarin kärkeä omaa rintaansa kohti. "Herra", sanoi Martin Paz hänelle kumisevalla äänellä, "jos vielä kerran lausutte noita sanoja, makaan minä kuolleena jalkainne juuressa".
Voi! nyt mua vaivaa kova tauti, Vuoteellani makaan sairaana, Täss' en luonnon ihanuutta nauti, Mitä muut nyt nauttii riemuisna. Toiset riemuitsevat, voi, mun Luojain! Kun sun luontos päilyy, tanssii, soi; Mutta kolkko, suruinen on suojain, Sydämeen se tuskan tulen toi. Täss' en näe muuta senkun öitä, On kun haudassa jo oisin nyt. Mutta miksi moitin Luojan töitä? Mua ei hän ole hyljännyt.
»Oikeastaan minun pitäisi päästä sinne itsekin Maija-vainaan viereen sinne minä kuitenkin kuulun», ajatteli hän. »Voisinhan minä niin määrätä.» »Lapsellisuutta!» päätti hän hetkisen päästä. »Onhan yhdentekevää missä makaan.» Ja hänen korvissaan alkoi taas humista koivujen, haapojen ja pajujen hiljainen soitto.
Vihdoin lopetti kapteeni kertomuksensa näillä sanoilla: Niin se kävi, mutta niin paljon minä sanon vaan: tänään makaan minä päivällis-unta, ja sitten asetumme me kaikki paraatiin Berndt'iä vastaanottamaan. Niin Berndt, isä! sanoi Maria, Berndt raukka, jonka nyt täytyy ajaa neljä penikulmaa, ennenkuin hän saapuu kotiin. Niin, pojan täytyy kärsiä jotakin. Eikä hän ole sokeriakaan, että hän sulaisi.
Tämä kumartui sivulle päin ja hän lankesi sen sijaan kaula maitokehloon ja jalat pullokoppaan. "Sinä olet juovuksissa, Engebretsen." "Niin," huokasi tämä autuaallisesti hymyillen. "Mene maata." "Minä makaan jo," sanoi tämä väsyneesti ja painoi kehloa rintaansa vasten. Matami otti hänen käsivarsillensa kuin lapsen ja pani hänen vuoteellensa.
Minä laitan täällä isälle ruokaa, ja sitten hän rupee tuonne minun sänkyyni nukkumaan, jotta sinä saat maata häiritsemättä, ja minä makaan penkillä. Mene nyt, äiti hyvä!
Vihdoin näytti houraus asettuvan, ja hän vaipui rauhalliseen uneen. Sunnuntai-iltana heräsi hän selvänä, vaan ei vahvempana. Hänen ymmärryksensä oli taas selvä, mutta hänen ruumiinsa oli ylön väsynyt. Tohtori istui sängyn vieressä, koettaen kädellään hänen suonentykytystään. "Mikä nyt on", sanoi hän, katsoen tohtori S:ään muutaman silmänräpäyksen, "miksi minä tässä makaan?