United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän näytti niin ankaralta ja totiselta, että Gabrielle melkein pelästyi. Suu, joka tavallisesti oli lempeä ja suruinen, näytti nyt jäykältä taipumattomalta juovalta, ja hänen jääkylmä, halveksiva katseensa pakotti Gabriellen, epäselvästi sammaltaessaan "hyvää päivää" luomaan silmänsä maahan. "Päivää." vastasi Robert ojentamatta hänelle kättään, "missä olet ollut?"
»Vihdoinkin päivä sarastaa, Jo poistuu synkkä, pitkä yö!» Maria lausuu, kiiruhtaa »Nyt tehtävä on kallis työ Kallis ja raskas voidella Kun täytyy Herran ruumista.» Suruinen katse kirkastuu, Toivo hymyy huulillansa »Jo haudan seutu heijastuu, Vaikk' aamu vielä usvillansa Peittävi puut ja pensahat, Jotk' oven haudan verhovat.»
Tästä kirjeestä ei rouva puhunut muuta kuin mitä kapteenin kotiintuloon kuului, jonka kirje ilmoitti tapahtuvaksi jonkun viikon kuluttua. Amanda oli suruinen, Liina oli suruinen sillä he rakastivat sisarellisella rakkaudella toisiaan.
Nuo kasvot tulisivat ehkä aikain ja vuosien kuluttua näyttämään liika mustilta, mutta nyt niitä kirkasti ensimmäisen nuoruuden lempeä loisto. Niemen takaa kiiti nuolen nopeudella esiin vene, jossa istui yksinäinen tyttö ja lauloi alun seuraaviin säkeihin: Suruinen on sydämein ja rinta rauhaton, kuin kuohuva kosken laine. Mutta silloin hän huomasi rannalla ratsastajan.
Hyppäsi hevon selästä Pyhä Yrjänä ylinkä, heitti ohjat orhillensa. "Saata maalleni sanoma, jos mun kuulet kuolleheksi." Hirnahti hepo suruinen: "Saatan Luojalle sanoman, jos sun kuulen kuolleheksi.". Kulki polkua kivistä Pyhä Yrjänä ylinkä, löysi naisen nauravaisen Vesi-Hiiden vuotehelta; silmät sankarin pimeni, ääni kurkussa korahti: "Kautta ristin rinnallani, Luoja lapsesi lunasta!"
Niin hän huudahti, tutkien Kuka työn teki moisen, Kunnes ennätti kysellen Luokse vartijan toisen. Tämä tyynesti vastasi: »Herra itse sen taitti, Ihaillen sitä suuteli, Sydämellensä laitti». Silloin hoitaja ihastui: »Herra itsekö taitti?» Silmä suruinen ilostui: »Sydämellensä laitti! Sitten syytä ei suremaan, Omansa ol' kukka Että poimi sen, sehän vaan Osottaa rakkautta.» Charles Haddon Spurgeon.
Athos ei tyytynyt vielä siihen, vaan sanoi: Sinä olet kaiketi huomannut, veikkoseni, että jokaisella on oma päänsä juovuksissa, suruinen tai iloinen; minä olen juovuksissa aina suruinen ja kun kerta olen humaltunut, saan minä kiihkon kertoa kaikkia kauheita juttuja mitä minun tyhmä imettäjäni on ajanut kallooni.
Ja silloin oli pikku laululinnusta tullut suuri, vankka poika, ja se poika olit sinä! Ja siksi nimitän sinua Jumalan lahjaksi, sillä Jumala pani sinut sydämeeni, kun olin suruinen, tehdäkseen minut jälleen iloiseksi ja onnelliseksi!" Ester painoi häntä rintaansa vasten, ja Sven kiersi hellyytensä ylenpalttisuudessa kätensä äidin kaulaan.
Pari vuott' on vietettynä sitte kuin sota suruinen meitä peljätti pahasti. Ruoisin valda vaipui meildä, vanha varjelus pakeni. Kauhistus povessa kungin, aivan musta epätieto onnestamme elämässä malas' kaikki kauheimmaxi. Vaara kulki vaunuillansa pitkin pohjan mandereita, sekä uhkas' että piexi vitsallansa verisellä. Ilo katos' kaikki meildä isätöinnä ollessamme.
Ja kuitenkin oli yksi, jolta kevään suloisuus tuskin voi houkutella ainoatakaan hymyä, yksi, jota ei sen ilo ja herttaisuus ensinkään liikuttanut, joka surusilmin katseli sen loistoa, tuntematta ahdistuneessa sydämessään yleistä riemua. Ja se oli kanslianeuvos Heimberger. Eikä ennen niin iloinen ja hilpeä mies tosiaankaan ollut syyttä synkkämielinen ja suruinen.