United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meitä oli kymmenen, alkoi hän, jotka Siperiasta läksimme ja lautalla virran ylitse tultiin, mutta Aunuksen rajalle päästyä ei ollut kuin minä ja Matti. Sitä on näes huikeasti matkaa. Kolme vuotta kesti käydä ja kahdesti tauti tapasi kaverin. Mutta koska minä Suomeen takasin tullut olin... Kustaavan tulo keskeytti hänen kertomuksensa, kuten sen aina jokin keskeytti.
Kowempana ollessa annettakoon raitistawia, löysääwiä aineita ja imettäköön uutterasti rintoja. 9:ksi Lapsiwuoteen tauti. On aina waarallinen kohtaus, joka noin puolentoista wiikon päästä synnyttämisen jälkeen, usein warhemminki, toisinaan myöhemmin, ilmautuu. Jälkijuoksut pysähtywät, maito tukehtuu, watsa paisuu ja hellettyy, ruumis heikontuu.
Parempi olisin ollut syntymättä, kasvamatta, ilmahan sikeämättä, maalle tälle täytymättä. Eikä surma suorin tehnyt, tauti oike'in osannut, kun ei tappanut minua, kaottanut kaksiöisnä." Veitsin länkensä levitti, rauoin rahnoi rahkehensa, hyppäsi hyvän selälle, hyvän laukin lautasille. Ajavi palasen maata, pikkaraisen piirrältävi, päätyvi ison pihoille, oman taaton tanterelle.
Sotaväki suuri kanssa Otti oikian asunnon, Esipää Istunmäellä, Toinen pää Toholahessa. Siit'ei käyty kirkon luona Kahen kuukauen sisällä, Eikä pappia pahaana Venäläiset veivät toisen, Toisen pelko vei pakohon. Silloin kuollehet kotona Selän saarissa mätäni, Ett'ei voinut vieä niitä Kirkkomäelle kaukaiselle, Eikä myöskään ennättänyt, Kun oli kuolo kummallinen, Asui tauti ankarampi.
Sisar Beatrice riemuitsee näistä sanoista ja kertoo niitä itseksensä, niinkuin minä olen selittänyt ne hänelle. Niin, minä ymmärrän; tämä tauti, avuttomuus kaikki, mitä olen kadottanut ja kärsinyt, ovat pyhiä Vapahtajani relikejä; ei sen vuoksi, että Hän unhottaa minua, vaan sen vuoksi, että Hän muistaa minua; muistaa minua! Sisar Ave, minä olen tyytyväinen.
Mutta kun sairautta kesti viikko toisensa jälkeen, rupesi häntä arveluttamaan. Eräänä yönä välähti hänen mieleensä ensi kertaa ajatus, että tauti voi olla kuolemaksi. Siitä alkoi hänen levottomuutensa. Hän ei uskonut sitä, mitä pelkäsi, mutta pelkäsi kuitenkin.
Se eripuraisuus, joka oli ollut hänen ja äitini välillä, oli jo vallan kadonnut. Hän toi joka päivä meille vähä maitoa; jota ainoastaan äitini nyt enää taisi nauttia. Tauti oli varmaanki kova, sillä minä nä'in surulla hänen kärsivän sanomattomasti.
Hiljaa astui Theophilo sitten huoneesen, jossa Salome makasi ja jossa viimeiset säveleet Naomin laulusta vielä värähtelivät. Hän meni sairaan vuoteen viereen ja syvästi liikutettuna nähdessänsä, mitkä jäljet tauti ja kärsimiset olivat jättäneet hänen kasvoillensa, laski hän vuoteen viereen polvillensa.
Juuse ei voinutkaan tuolla köyhäinhuoneesta lastensa poisnoutamisella pelastaa nälkäistä perhettänsä taudin kourista; taudin siemen oli heihin jo tarttunut. Kun tauti tällä tavalla kerran pääsi perheesen, sairastui järkiään kaikki lapset ja äiti, mutta Juuse ei.
Katkeraa rohtoa oli ylilääkäri hänelle antanut kunnianhimon parannukseksi mutta ei niin katkeraa että olisi tauti ihan herennyt. Se kasvoi vähittäin entiseen määräänsä. Tapaus suden kuopassa unohtui, ja taas ajateltiin lähestyviä iloisempia päiviä.