Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Vaan kun hän huomenna palaa on meidän vaikea tulla toimeen kahdella vuoteella. Oh, minä en tarvitse mitään vuodetta, huusi Leander innostuneena. Hänen tähtensä tuolla sisällä minä kyllä makaan piisin penkillä taikka heinä-ladossa, se on minulle juuri yhdentekevä. Jos jonkun pitää kärsiä epämukavuutta hänen tähtensä, niin minä tahdon olla se.
Jos minun pitää langeta, niin iskeköön minut ukkonen, myrsky, niin, vaikka oma harha-askel syösköön minut suin päin syvyyteen! Minä siellä sitten makaan tuhanten joukossa. Min' olen aina hennonut hyväin sotatoverieni kanssa heittää veristä arpaa, pikku voitosta. Ja minäkö kitkuttaisin, kun elämän koko vapaa arvo on vaarassa? SIHTEERI. Oi herra! Te ette tiedä, mitä sanoja te lausutte!
"Neljäkö se löi, kello?" hän Sannalta kysyi, kun ei itse ollut oikein tolkulla. "Neljä. Monenko aikaan Tiina tavallisesti ylös nousee?" "Kuinka sattuu, väliin makaan kello kuuteen ja nousen toisinaan viidenkin aikana," puhui Tiina unisella äänellä. "Mitähän teidän niin on lukuakaan aikaisesta noususta, kun on yksinäinen ihminen ja muutenkin..." Tiina oli vähän aikaa vastaamatta.
FIINA. Siellä on eräs herra, jolla on asiata assessorille. VILANDER. Taas! Elä laske häntä sisään. Sano että makaan. FIINA. Se on hieno herra ja niin kohtelias. VILANDER. Kohtelias? Kukahan se on? No, antaa hänen tulla. Onko se assessori Vilander, jonka kanssa minulla on ilo puhua? VILANDER. Kyllä se minä olen. ASIANAJAJA. No, sepä hauskaa, oikein hauskaa!
Ei sairas laulele, juokse, Ma makaan alla puun; Sävel loitto se kaikuu luokse, Jään outoon uinailuun. Mielehen soi vienoinen Kevätkelloin ääni, Soios, laulu pienoinen, Kauas yli pääni. Maille soi, miss' unteloi Ruusukukka kulta. Vienolle, mi tuoksun toi, Terveiset vie multa. Ja perhosen lemmikki ruusu on, Sen ympäri liehuu tuo, Mut kultasiipiin perhosen Säde auringon lempivän katseen luo
Sillä sieluni on surkeutta täynnä, ja elämäni on juuri lähes tuonelaa. Minä olen arvattu niitten kaltaiseksi, jotka hautaan menevät; minä olen niinkuin mies, jolla ei voimaa ole. Minä makaan hyljättynä kuolleitten seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et enää muista, ja jotka kädestäs ovat eroitettuina. Sinä olet minun painanut alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
Kun katselin ulos ahtaasta akkunastani siitä tornista, joka sijaitsee kallion reunalla ja jossa minä makaan, oli kauhea nähdä, kuinka vaahtoava koski alhaalla vilahteli salamain tulessa, joka yhtäkkiä valaisi synkän metsän, jättäen sen heti kahta vertaa pimeämmäksi.
Kun Peggotty puhui siitä, mitä hän nimitti minun huoneekseni, ja että se oli valmis minua varten yöksi sekä että hän toivoi minun muuttavan siihen, käsitti Steerforth koko asian, ennenkuin ehdin edes katsahtaa häneen. "Tietysti", hän sanoi. "Sinä makaat täällä niin kauan kuin viivymme Yarmouth'issa, ja minä makaan hotellissa".
Niin minunkin sydämmeni tila nyt, vasta olen kellahtanut alas, makaan vielä tanterella ja ankara kipu mojoo äänetönnä povessani, mutta kohta remahtaa. Käykäät tänne sekä nuoret että vanhat katsomaan tämänkaltaisia miehiä. Tulkaat, tulkaat! Sano heille jotain pelkäämättä; sillä seisotpa minun siipieni suojassa. Sano heille pari sanaa, poika.
»Niin makaan vait ja kuuntelen vaan, kuni vartia korvin vaisuin, kunis tykkien jyskettä kuulla saan ja kapsetta ratsujen raisuin. »Yli hautani keisari ratsastaa, soi säilät, ja huomaan ahdon: Ma haudasta nousen ja puolustaa sua, keisari, keisari, tahdon!» En tiedä, kuinkahan lienee, kun murhe mun valtaa näin; sen vanha tarina tiennee, mi ei mene mielestäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät