United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on vain minun syyni, että minua haukottaa. »Oi, teitä valoisat pohjolan yöt, kun aurinko myötään päilyy, veen vienossa taivahan kanss» ... jahah, valoisat, kiitän nöyrimmästi, niin valoisat, ettei saa yökausiin unta silmiinsä ja sääsket ynisevät korvan juuressa lakkaamatta. Ei sovi moittia. Saisit sitä vaikka silmivedeksesi. Siihen se olisikin omansa, mutta olut on luotu juotavaksi.
Itku mun jo valtoaa Minut herra huuti. Elä itke! Muuten on Rouvan torat mulla, Silloin oon mä onneton, Tuuti, tuutilulla! Tuutilulla, sydämein, Nuku siki-unta, Mistä saisin surullein Unhotuksen lunta? Hussalulla! Aina vain Mielessäni säilyy, Kuinka kotilahdellain Tyynnä vesi päilyy. Tuuti, lapsi! Siellä on
Mihin päättyvi tie? Virta venhettä vie. Koko maailma mun purressani läilyy. Meri ääretön, o! Etkö joudukin jo, suur' suvantoni, jossa pilvet päilyy. Ois aika maata sunkin jo, suuri maailma, ja vanhan valkopääsi jo lepoon laskea. Katso, kuinka kuolon varjot häilyy. Virta venhettä vie. Mihin päättyvi tie? Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään.
Sen inhan rotkon heti teille näytän, Miss' äsken pantterin näin nukkumassa. QVINTUS. Himentää silmää; mitä tietänee? MARTIUS. Niin minunkin; jos ei mua hävettäis, Niin ajon heittäisin ja nukahtaisin. QVINTUS. Mitä? Putositko? Mikä viekas rotko! On suulla villit orjantappurat, Ja näiden lehdill' uutta verta päilyy Niin heleää kuin kukill' aamukaste. Kamala paikka tämä minust' on.
Mutta kaikessa nöyryydessä pyytäisin teitä, kuninkaallinen majesteetti, ajattelemaan, mitä olen ollut niin rohkea ja ehdoittanut." "Kyllä, kyllä, serkku kulta", vastasi kuningas, tuskin tietämättään mitä hän lupasi. "Estäkää vaan kahakka ja verenvuodatus." Ihan' on tyttö, ihmeen kaunoinen; Kuin päivä paistaa kaukaa hymynsä; Lähesty pilvi synkkä murehen Väristen toki päilyy silmässä.
Palvelijamme uskovat, kuten mekin, Kristukseen, mutta koska Hänen lakinsa on rakkaus, rakastamme kaikki toisiamme. Usein, kun aurinko laskee tai kun kuu päilyy veden kalvossa, puhelemme Lygian kanssa menneistä ajoista, jotka tuntuvat vain unennäöltä.
Tiedot, taidot, sen mä takaan, siten sulle aukenee, tunnossasi rauha säilyy, puhtautta silmäs päilyy. Ja kun kerran koulustasi astut elon taistohon, kunto sull' on povessasi, voimakas käs'vartes on, taitosi myös käytät varmaan kunniaksi maasi armaan. Hiiri ja leijona. Kuumana puolipäivän hetkenä oli leijona laskeutunut puun varjoon lepäämään. Silloin tuli siihen joukko hiiriä.
Ylhäällä lintu ilman halki lentää. Se joutsenkuningatar on, mi siellä Päin pohjolata valkosiivin entää, Ylitse kumpuin, laaksoin ilomiellä. Siell' ukkospilven kohdalla hän päilyy, Kuin aamunkoite kirkkahana aivan, Keveenä ilman ulapalla häilyy Kuin sumun yli väikkyy tähdet taivaan. Hän maahan katsoo alas ihmistoimiin: Kaikk' kärsii, toivoo, puuhailee ja häärää.
"Syys eroittaako meidätkin?" niin sydän vaikeroi. Mut armas, katseen luodessani yli metsien, kuin aavistus käy läpi rinnan syke riemuinen: Min yltää silmä näkemään: vain kultaa hohtavaa ja verenpunapurppuraa on täysi salomaa ja juhlakansaa rientäväistä rinteet kukkulain, ja yllä päilyy suuri rauha sini-ulappain;
Tääll' äidin lempi onnea suopi ja kevään hempi kukkia luopi, tääll' ilo mielellä, henkien rauhaa me katsomme kuink' elon myrskyt pauhaa, Tääll' olkohon onnemme, Suomemme maa, joka laihoin kultaisin kangastaa, min järvissä lempemme päilyy kuin aurinko, astuva aalloistaan. KOLMAS N