United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kaikki nämät Hän tekee ilman minun ansiotani, omasta sulasta armostansa ja isällisestä hyvyydestänsä. Joiden kaikkein edestä minun tulee Häntä kiittää, ylistää ja kunnioittaa, kuulla ja palvella. Se on totinen tosi." Taas: "Minä uskon Jesukseen Kristukseen" j.n.e. "Mitä se on?"
Usko Kristukseen, Jumalan poikaan, on, kuten hän itse sanoo, yhtä kuin usko siihen, joka hänet lähetti, se on Isään. Mutta usko Isään ei ole ollenkaan yhtä kuin usko Jumalan olemassaoloon. Jeesuksen opetuslapsi Jaakob sanoo, tästä asiasta puhuessaan, hyvin sattuvasti: »Sinä uskot, että yksi Jumala on; sen sinä oikein teet: perkeleet myös sen uskovat, ja vapisevat.
Sillä tuskinpa monikaan ilman heitä voi kasvaa uuden elämän vapaaksi persoonallisuudeksi, niin suuri mahdollisuus kuin siihen muuten olisikin. Jos tilamme nykypäivänä on tällainen, ei kukaan toivottavasti horjune valitessaan, katsooko hän Kristukseen vaiko Goetheen, Bismarckiin tahi Nietzscheen.
Minä pelkään, rakas ukkoseni, että Jesus on sanova sinulle ja minullekin: 'Yksi sinulta puuttuu', ja se yksi, joka puuttuu, on totinen luottamus Kristukseen, tuo ainoa tarpeellinen ja ainoa, joka voi hädässä yllä pitää". "Sinä olet oikeassa", sanoi Richard hyvin vakaisesti, "vähintäkin on se tosi minun, vaan ei sinun puolestasi, Maria; sitä en koskaan myönnä.
"Niin, ystäväni, mutta sinun pitää myös käyttää itsesi niinkuin rukoilet; sinun pitää luottaa nöyrästi Kristukseen ja uskoa, että sinä Hänen tähtensä saat armon ja voiman vastaukseksi rukouksellesi. Muista, että kun Jumala antaa meille käskyn, antaa Hän myös lupauksen samassa.
"Ettekö te tiedä, sanoo apostoli Paavali, että me kaikki, jotka olemme Kristukseen Jeesukseen kastetut, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin me olemme siis hänen kansaansa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus on herätetty kuolluista Isän kunnian kautta, niin tulee meidänkin uudessa elämässä vaeltaa." Sitte hän alkoi puhua ylösnousemuksesta.
"Ensinnä hän sentään oli tunnustanut tuumansa minulle ja minä, joka tunnen sinut ja rakkautesi Kristukseen, selitin hänelle, ettet sinä suinkaan ole mikään petturi, vaan että päinvastoin petturi oli se mies, joka häntä tahtoi yllyttää murhaan." "Se oli paha henki, ja minä pidin häntä enkelinä," huudahti Ursus huoaten.
No, jos nyt en aivan sinne ylimmäisille sijoillekaan, niin ehkä sentään esikartanoihin. Mihin perustat tuon autuudentoivosi? Ka, siihen, mihin muutkin. Tietysti Jesukseen Kristukseen. Etkö tiedä, että Hän ei tullut lakia ja profeettoja päästämään, vaan täyttämään? Hänhän ne täytti. Ja että Hän vaatii jokaiselta täysin nuhteetonta vaellusta juuri tässä elämässä?
Tahdotko kuolla samalla tavalla?" Vanhus nosti kalpeat kasvonsa: jonkun aikaa hänen huulensa vavahtelivat, sitten hän virkkoi: "Minäkin uskon Kristukseen." Tigellinus katseli häneen kummissaan: "Koira, olet totisesti tullut hulluksi!"
Sekin vaikuttaa itse asiassa valoisammin, sillä se vaikuttaa liikuttavammin: se on hätääntyneen lapsen parahdus keskellä elämän korpi-yötä, katkeavan kielen helkähdys, kuolin-huuto, haihtuva pimeyteen. Mutta siinä on edes jäljellä elämän intensiteetti, tahto, joka ei tahdo kuolla, aivotoiminta, joka epätoivon vimmalla tarrautuu hukkuvan oljenkorteen: Jesukseen Kristukseen.