United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ursus otti vadin Lygian käsistä, ja Lygia vei haavoittuneen huulille pikarin, jossa oli viinillä sekoitettua vettä. Vinitius joi kiihkeästi ja tunsi sanomattoman virkistyksen tunteen virtaavan läpi ruumiinsa. Kipu oli todella lieventynyt, kun haavat olivat saaneet hoitoa. Sairas voitti täydellisesti takaisin tajuntansa. "Anna minun vielä juoda," pyysi hän.
Niin, kyllä minä olen Chilon, mutta mahdat sittenkin erehtyä... En tunne sinua!" "Chilon Chilonides," toisti Ursus, "herrasi Vinitius käski sanoa, että sinä yhdessä minun kanssani tulisit hänen luokseen." Vinitius heräsi tuikeaan tuskaan. Ensi hetkenä ei hän saanut selville, missä hän oli ja mitä hänelle oli tapahtunut. Hänen päässään humisi, ja silmät olivat kuin sumun peitossa.
"Eikö Ursus vielä ole palannut?" "Eihän Ursus luvannutkaan palata, lupasi ainoastaan illalla kristittyjen kanssa odottaa kantotuolia." "Niin, todellakin." He läksivät cubiculumista ja menivät kylpyyn.
Juokse sinä vain valepuvussa pitkin kaupunkia ja kulje filosofisi seurassa rukoushuoneisiin. Kaikki, mikä on omiaan herättämään toivoa ja tappamaan aikaa, ansaitsee kiitosta. Mutta lupaa minun mielikseni yksi asia: palkkaa Croton kolmanneksi joukkoonne, ja ryhtykää sitten toimeen, sillä tuo Ursus, Lygian orja, näytti tavattoman voimakkaalta mieheltä. Palkkaa Croton.
He salaavat oppinsa, sillä vaikkei vielä ole tullut mitään julistusta, joka kieltäisi sen, niin he tietävät kansan vihaavan sitä, ja sentähden heidän täytyy olla varuillaan. Ursus itse minulle kertoi, että kaikki heidän hengenheimolaisensa tänään kokoontuvat Ostrianumiin, sillä jokainen tahtoo nähdä ja kuulla sen, joka oli Kristuksen ensimmäinen opetuslapsi ja jota he sanovat apostoliksi.
Lygia toisteli tuontuostakin, että vaikka hänestä tuntuukin surulliselta jättää Acte, hän kuitenkin iloitsee siitä, että kaikki tapahtuu jo tänään ja että Ursus odottaa häntä tuolla pimeässä. Mielenliikutus oli tehnyt hänen hengityksensä hätäiseksi ja läähättäväksi.
Vähitellen hän sentään pääsi tajuihinsa, ja silloin hän silmiään peittävän sumun läpi näki kolme miestä, jotka seisoivat kumarruksissaan hänen vieressään. Kaksi hän tunsi: toinen oli Ursus, toinen vanhus, jonka hän Lygiaa kantaessaan oli kaatanut kumoon.
Usein, kun lähetin noutamaan häntä, käski hän vastata miehilleni, ettei hän ole kotona, ja niin hän teki aina, kun ei hänellä ollut hyviä uutisia ja kun hän pelkäsi vihaani." "Kun minä vain saan hänet käsiini," sanoi Ursus, "niin tänne minä hänet tuon joko myöten tai vastoin hänen tahtoaan." Hän kiersi viitan ylleen ja läksi kiireesti ulos.
"Jumalat ovat Rooman käsiin antaneet maailman vallan," lausui Vinitius ankarasti. "Jumalat ovat pahoja henkiä," vastasi Ursus yksinkertaisesti, "mutta siellä, missä ei ole roomalaisia, ei ole yliherruuttakaan."
Vielä tänä päivänä hän lähtisi Ursuksen mukaan, vaikkapa merten ja vuorten taakse, barbarivaltakuntiin, missä ei tunneta Rooman nimeä ja minne ei Caesarin valta ulotu. Pelastakoon hänet Ursus, sillä hän on hänen ainoa turvansa maailmassa. Lygiläinen oli valmis mihin tahansa ja kuuliaisuutensa merkiksi kumartui hän maahan ja kiersi käsivartensa Lygian jalkojen ympäri.