United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lygia oli käynyt niin voimattomaksi, että hän hervottomana kuin kuollut makasi Ursuksen käsissä. Vasta kun puhdas, viileä aamuilma tulvi häntä vastaan, avasi hän silmänsä. Aamu valkeni vaikenemistaan. He astelivat pylväikön läpi ja tulivat pääportille, mutta eivät poikenneet pihaan, vaan palatsin puutarhaan, jossa aamurusko jo punaili sypressien ja pinjojen latvoja. Tämä osa palatsia oli tyhjänä, meluava soitto ja juhlivien huudot etenivät etenemistään. Lygiasta tuntui siltä kuin hänet olisi riistetty helvetistä ja tuotu jumalaisen päivän valkeuteen. Olihan maailmassa sentään vielä jotakin muutakin kuin tuo iljettävä triclinium: oli taivas, aamurusko, oli valoa ja hiljaisuutta.
Mutta ennenkuin he ehtivät paikalle, kuulivat he Nazariuksen tuskallisesti puhuvan: "Herra, he veivät hänet ja Ursuksen Esquilinuksen vankilaan... Me kannamme toista ruumista! Hänet he veivät jo ennen puoliyötä!..." Petronius palasi kotiin synkkänä kuin rajuilma. Hän ei yrittänytkään lohduttaa Vinitiusta. Hän tiesi, ettei Lygian vapauttamista Esquilinuksen vankilasta ollut ajatteleminenkaan.
Käytävässä Chilon taasen toisteli itsekseen: "loppuni on totisesti tullut?" ja vasta kadulla hän rauhoittui ja virkkoi: "Nyt minä kyllä kuljen yksin." "Rauha olkoon kanssasi!" "Ja sinun kanssasi! ja sinun kanssasi!... Kunhan tässä edes saan vetää henkeäni." Ursuksen mentyä hengitti hän todellakin keuhkojen täydeltä.
Kun he saivat kuulla, että vaara oli niin likellä, vei Nazarius heidät kaikki kalatietä puutarhan pienelle portille ja siitä autioon kivilouhikkoon, joka oli muutaman sadan askeleen päässä Janiculuksen portilta. Ursuksen täytyi kantaa Linus, jonka jalka kidutettaessa oli mennyt poikki ja joka ei vieläkään ollut parantunut. Kun he olivat päässeet kuoppaan, tuntui turvalliselta.
Mutta rukoilen Jumalaanne, että Ursuksen onnistuisi sinut pelastaa." Jättiläisen lapselliset sinisilmät säteilivät onnesta. Hänpä ei ollut osannut keksiä tätä keinoa, vaikka kuinka oli vaivannut päätänsä, mutta käytäntöön hän kyllä osaa panna sen. Yöllä tai päivällä se on ihan yhdentekevää!
Lähden tästä Tiberin toiselle puolelle... Kunhan saisin nähdä edes Ursuksen!" Hän läksi kiireesti. Petronius ei koettanutkaan pidättää häntä, sillä hän huomasi, ettei hän kuitenkaan voisi istua yhdessä kohden. Vinitiuksen puheen hän taas arveli johtuvan hetkellisestä vastenmielisyydestä jokaista naista kohtaan, joka ei ollut Lygia.
Vinitius oli lähettänyt väkeä kaikkien maaseudulle vievien teiden varsille ja pienempiin kaupunkeihin vartijoille ilmoittamaan, että kaksi orjaa oli karannut, kuvaamaan Ursuksen ja Lygian ulkomuotoa sekä selittämään, että heidän kiinniottajalleen annettaisiin palkinto.
"Kenet? Lygiako?" "Niin." "Tiedätkö missä hän on?" "En." "Aiotko taasen alkaa etsiä vanhoilta hautausmailta ja Tiberin takaa?" "En tiedä, mutta minun täytyy hänet nähdä." "Hyvä. Hän on ehkä kristittynäkin järkevämpi sinua ja epäilemättä hän onkin, jollei toivo sinun perikatoasi." "Hänhän minut pelasti Ursuksen käsistä."
Oi herra, kosta vääryydet, jotka olen saanut kärsiä, ja minä toimitan käsiisi apostoli Pietarin, Linuksen, Cletuksen, Glaucuksen, Crispuksen, vanhimmat, Lygian ja Ursuksen, minä osoitan teille satoja ja tuhansia kristittyjä, osoitan teille rukoushuoneet ja hautausmaat. Heitä on niin paljon, etteivät he mahdu kaikkiin teidän vankiloihinne!... Ilman minua ette heitä löytäisi.
Chilon nosti päätään ja lausui: "Heureka!" Nuori patrisin mieli joutui nyt niin kuohuksiin, ettei hän pitkään aikaan saanut sanaa suustaan. "Oletko nähnyt hänet?" huudahti hän vihdoin. "Olen nähnyt Ursuksen, herra, ja puhunut hänen kanssaan." "Entä tiedätkö heidän piilopaikkansa?" "En, herra.