United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän vaikutus-alan valitsi Kor, kun Jumala asetti nämä kaksi tietä hänen eteensä. Sen jälkeen tapasin häntä entistä harvemmin, vaan joka kerta huomasin muutoksen tapahtuneen hänessä. Ajattelemattomasta, itsekkäisestä nuorukaisesta oli hän tullut hiljaiseksi, vakavaksi mieheksi; hän turvasi Herraan Kristukseen, joka johdatti häntä hellällä, näkymättömällä, vaan ei havaitsemattomalla kädellä.
"Rakas lapseni, mikä sinä olet?" hän kysyi. Heikot, mutta heleät äänet vastasivat: "Minä olen kristitty." "Mistä sinä sen tiedät?" "Siitä, että olen kastettu ja uskon kalliisen Herraani Jesukseen Kristukseen." "Mitä kristityn tarvitsee tietää autuaaksi tullaksensa?" Vastaus: "Katekismus."
Nyt Jonas ja Coelius niitten monien lohdutukseksi, jotka olivat vastaan-ottaneet totuuden hänen huuliltaan, puhuivat ääneen ja sanoivat: "Arvoisa isä, kuoletteko te uskossa Kristukseen ja siihen oppiin, jota aina olette saarnanneet?" Hän vastasi selvästi ja iloisesti: "kuolen!" Tämä oli hänen viimeinen sanansa täällä maan päällä.
Meidän ei tarvitse muuta tehdä kuin katsoa Kristukseen, ylistää häntä ja avata kaikki sydämemme akkunat ja ovet hänen kirkastamalle ja uudistamalle valollensa. Tämä on se tie, joka vie iloiseen, itsenäiseen, vapaasen, koko elämän valtaamaan ja hallitsemaan kristillisyyteen.
Mutta hänellä oli yksi vika, suuri vika, hän oli pakana sydämmeltänsä eikä uskonut Kristukseen, vaikka Jumalan sanaa jo silloin saarnattiin kaikkialla hänen valtakunnassansa. Hän uskoi Jupeteriin ja Minervaan ja muihin pakanuuden jumaloihin. Kerran kutsui hän luoksensa juutalaisen ja kristityn ja sanoi heille: "mitä teidän profeetanne sanovat Jerusalemin kaupungin temppelistä?"
Oletko lutherilainen vai katolilainen? Monet lahkot halkovat kristikuntaa. Kaikki uskovat ne kuitenkin Jeesukseen Kristukseen. Ehkä suullaan, mutta eivät sydämellään. Suurin osa kristikuntaa ei enää usko mihinkään. Ikuinen totuus ei siitä muutu. Sen voima on sama tänään kuin tuhat vuotta sitten ja on oleva sama myös tuhat vuotta meidän jälkeemmekin.
Kuolema on sentähden Kristuksen kautta kukistettu ja poistettu, jotta se nyt on vaan kuoleman kuva, joka, osansa kadotettuaan, ei voi enää vahingoittaa niitä, jotka uskovat Kristukseen, joka on tullut kuoleman kuolemaksi." "Näin kirous taistelee siunausta vastaan ja tahtoo tuomita sen kuolemaan ja tuhota sen; mutta ei jaksa.
Väkevimmät ovat ne, joitten usko on vahvin. Hän tuli turvaten Herraansa Kristukseen ja Häneen yksinään." Gottfried sanoo, että se on tyhjä luulo, mutta minusta on jo, kuin näkisin suuren eroituksen kaupungissa ei jutella niin rohkeasti ja suureen ääneen, kuin toispäivänä; niinkuin perheessä hilpeät, telmivät pojat asettuvat, kun isä taas astuu heidän joukkoonsa.
Se kuuluu näin: "Me otamme tämän lapsen Kristuksen laumaan ja merkitsemme hänet ristinmerkillä todistukseksi, ett'ei sen tarvitse hävetä tunnustaa uskomansa ristiinnaulittuun Kristukseen ja hänen merkkinsä suojassa taistella syntiä, maailmaa ja perkelettä vastaan ja uskollisena Kristuksen sotilaana ja palvelijana pysyä loppuun asti. Amen."
Hän ei enää vähimmässäkään määrin toivonut voivansa pelastaa häntä kuolemasta ja eli itsekin ikäänkuin ulkopuolella elämää, kokonaan vaipuneena Kristukseen.