United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sillä tulisi toella Joka sääyn Jumalalta Sille toivoo siunausta, Että vielä e'espäinkin Sillä suurella sijalla Rakkau'en, rauhan kanssa Eläisi pitkällen ijällen, Olis vahva vartiamme, Muuri tuimillen tulillen, Että aina armon käsi Olis lapsillen ojettu, Hätähuuon huomaitseisi Istuimella isoisella.

Nyt jahtihaukan luo, Vanhan hoviherran, kiiruhti, Häntä pyysi, oikein rukoili: Haasta, serkku, että herrasi Mulle armon edessänsä suo! Loistaessa tähtituohusten Valta-istuimen luo saavuttiin. Kotka mieltyi pöllön palaviin Silmiin, vaikka hullunkurisiin, Ennushenkeä niist' arvaten.

Mutta kun hän vielä kerran katsahti kokoontuneen kylän väkijoukkoon, kävi hänen sääliksi vanhojen veneh'ojalaisten huolestuneet kasvot, nuorten poispäin käännetyt päät ja lasten liikkumaton ällistys. Ja hän päätti antaa armon käydä laista, ja jatkaen puhettansa ratsun selästä sanoi: Katsoen kuitenkin Veneh'ojan Heikin korkeaan ikään saatte olla muuttamatta niin kauan kuin hän elää.

Ei, suokaa anteeksi, alamainen aikomukseni oli kysyä, suvaitseeko teidän majesteettinne suoda minulle sen armon, että saapuu pieneen déjeuner dinatoireen, jonka olen pannut toimeen Brunnsvikissa. Ilma on ihana, ja teidän majesteettinne tapaa siellä ainoastaan uskollisia ystäviä.

Kyynelsilmissä tunnusti hän kuinka suuren armon Jumala oli häntä kohtaan osoittanut ja kuinka hän ei ollut woinut kowasuista lastansa muutoin wetää parannukseen kuin ihmeitten, kauhujen ja ukonnuolten kautta.

"Sillä Neron aikana on ihminen kuin perhonen: hän elää armon auringossa ja kuolee, kun ensi kylmä henkäys häntä kohtaa ... kuolee, vaikkei tahtoisikaan! Kautta Majan pojan! olen monesti kysynyt itseltäni, minkä ihmeen kautta tuollainen Lucias Saturninus saattoi elää yhdeksänkymmenenkolmen vuoden vanhaksi, elää vielä Tiberiuksen, Kaligulan ja Klaudiuksen jälkeen?... Mutta vähät siitä.

"Kurja hirviö!" huusi Edvard jäljestä. "Sinun täytyy tehdä tili tämän elämän sammuttamisesta." "Ei niin, Edvard!" huokasi Tuomo. "Hän on erittäin surkuteltava ja hän säälittää minua. Jos hän kääntyisi ja tekisi parannuksen, niin luullakseni hän vielä saisi armon, mutta..." Puheen ponnistus oli uskolliselta orjalta vienyt viimeiset voimat.

Ne, jotka täällä näet, nöyrin mielin tunnusti Hyvyyden, mi heidät oli niin suureen älyyn kyvykkäiksi luonut. Siks oma ansio ja armon valo niin ylös nosti heidän katsehensa, heill' ett' on tahto luja, täydellinen.

Hän pani kätensä ristiin ja rukoili: Herra! sydämmeni turva, ole kanssani Armon lähde, iloss' ja murheess' on kanssan' Suojele synkässä vuoren yössä Ja kaivoksess' oo toverinan' Oi turvani, vahvuuteni, päivän valoni, Eloni iltaan älä hylkää minua.

En tiedä, koska kuningas sen armon Suo mulle, ettei sinunlaistas miestä Mun kuulla eikä nähdä tarvitse. AHAB. No malttakaatte mieltä, ystävät, Ja asettakaa ajatuksen raivo!