United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin ovat, Teidän ylhäisyytenne, sanoi Athos, jolla välin nuo taaemmaksi jääneet muskettisoturit siirtyivät lähemmäksi, hattu kourassa. Minä tunnen teidät, hyvät herrat, sanoi kardinaali, minä tunnen teidät, ja tiedän myös ett'ette ole juuri minun ystäviäni, ikävä kyllä, mutta minä tiedän myöskin että te olette urhoollisia ja rehellisiä aatelismiehiä ja että teihin voi luottaa.
Yks' on vaan, jota sun Totella täytyy täällä vakavasti, Niin salaa kuitenkin Ettei sit' aavistaakaan kenkään voine, Hän, tuttu sulle vaan Ja sulta nähty, onpi kutsuttava Kylässä lapsekses, Mut onpi tok' sun valtiattaresi. Wladimir uskottu, Nyt vastaa mulle, ymmärtänyt ootko, Ja mennen taidanko Mä luottaa että tahtoin tapahtuupi?"
Dunois tosin häneen, häneen yksin voisin kenties luottaa. Hän pitäisi Ranskan kruunun puolta, vaikka olisi missä paikassa hyvänsä. Mutta korkeat paikat ja rikkaus muuttavat ihmismielen en huoli edes häneen luottaa.»
Joka tappaa läänitysmiehen tulkoon itse läänitysmieheksi; joka tappaa käskynhaltijan saakoon kaadetun viran; ja kaikki ne, joilla ennestään on semmoisia kunnia-arvoja ja virkoja, saavat jonkun muun kuninkaallisen palkinnon. Eläköön, eläköön Skule kuningas! Johda meitä Birkebeiniä vastaan! BOORD BRATTE. Nyt voitte luottaa siihen, että voitatte joka tappelussa!
Roponen. Nyt on taistelu alkanut, ystäväni. Huttunen. Mitä oletkaan tehnyt, Roponen? Kipuna. Parasta lie, että vältämme hänen vihansa ajoissa. Huttunen. Nyt on vielä aikaa siihen. Susi. Niin, ehkä se olisi parasta. Roponen. Jos taistelun alussa masennutte, mitenkä voin teihin luottaa, kun tiukempi tulee? Juvakka. Emme me masentuneet ole laisinkaan. Susi. Eihän vielä mitään hätää ole. Huttunen.
Minun ystäväni oli mieluummin uskonut tämän toimen minulle, kuin ranskalaiselle, sillä hän tiesi voivansa paremmin luottaa minuun kuin muukalaiseen. Hän myöskin tiesi, että osasin ranskan kieltä sen verran, että vallan hyvin voin kaikki asiat ajaa, sillä minä olin puolen ikääni käynyt koulua Ranskassa. Minä suostuin ystäväni tuumaan ja ryhdyin suurella innolla uuteen työhöni.
Minä olen kesäsydännä aikonut käydä vanhempaini luona«, sanoi Johannes. Itsekseen liitti hän: «Ja Metsämaasta ei ole penikulmaakaan metsän poikki Harmaalaan«. Tämä Johanneksen lause ei ollut majurille mieleen. »Kenen saan minä nyt taloni vartiaksi, kenen, johon uskallan luottaa?« kysyi hän.
Couteuska katseli kieroon tätä herraa, jonka hän tapasi kaikkialla, ja alkoi sitten puhua. "Rouva voi täydellisesti luottaa minuun. Minä olen kerran ennen ottanut vapauden tarjota rouvalle palvelustani, ja jos rouva silloin olisi noudattanut minun tahtoani, niin olisi säästynyt monelta ikävyydeltä.
Se oli varmaankin juuri hänen kirjeensä. Jeanne sanoi nopeasti: Kuulkaa! Minä olen hänen äitinsä ja minä tulin häntä hakemaan. Tässä on teille kymmenen frangia. Jos saatte hänestä jotakin kuulla, joitakin tietoja, niin ilmoittakaa minulle Hôtel de Normandie'hen, Havre-kadun varrella. Vartija vastasi: Voitte luottaa minuun, rouva. Ja Jeanne lähti nopeasti pois.
Minä aion siivota sitä joka päivä, niinkuin minun oli tapa siivota vanhaa, vähäistä huonettanne, lemmittyni; ja vaikka lähtisitte Kiinaan, saatte luottaa siihen, että sitä pidetään juuri samassa kunnossa koko poissa-olonne aika". Minä tunsin kaikesta sydämestäni rakkaan, vanhan hoitajattareni uskollisuuden ja luopumattomuuden ja kiitin häntä niin hyvin, kuin voin.