United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ylkänsä polvilla lepäsi morsian ja, painain otsansa vasten hänen poveansa, hymyili onnellisna. Halki avaruuksien he kiitivät, ja alas kaukaiseen syvyyteen jäi heistä metsät, vuoret ja laaksoin monipolviset haarat. Ja kaikkipa viimein heidän silmistänsä katosi kuin sinertävään savuun.
Ja sillon läksin vaeltamaan entistä kotoani kohden. CLAUDIO. Teidän onneksenne uskotaan te kuolleeksi, upponeeksi mereen. MARCIA. Teinpä ennen lähtöäni pienen, petollisen ilveen meren rannalla, siitä riensin retkelleni. Ylitse vuorten ja laaksoin, halki pimeitten metsin mä samosin kuin hurja vuorivuohi, nälässä, janossa ja lakkaamatta pelkäin vankeuden tunkkasia seiniä.
Ja päivänlaskusta minä näen, kuinka varjot hiipivät niitten vihantavien laaksoin yli, joissa meidän oli tapa leikitellä, ja aleneva aurinko valaisee honkien punaisia varsia.
PRINSESSA. Se tie ei meitä varmaan konsanaan vie ihmisseuraan, Tasso! Eksyksiin tuo polku vie, kautt' yksinäisten viitain ja äänetönten laaksoin johtaa meidät. Ain oikukkaammaks mieli käy ja pyrkii vain kulta-aikaa, jot' ei ulkopuollaan hän näe, uudistamaan sisässään, kuin vähän onnistuukin koe tuo. TASSO. Oi ruhtinatar, kuinka puhutkaan!
Sen tuskin tiedän vertaista, Niin kaunista, niin herttaista, Kuin kulta Hämeen maa. Lempeitä laaksoin lehtoja Ja lintuin laulupuistoja, Ja marjaisia kankaitaan En unhoittaa voi milloinkaan, Oi Hämeen kallis maa! Oi Hämeen pellot viljavat, Ja kasket kullan loistavat, Ja tuhannet sen tuomistot, Sen niityt, norot, varjostot, Ei maata vertaistaan.
On mulle Suomi suloisin, Vaan Häme siitäi kallihin. Sen tuskin tiedän vertaista, Niin kaunista, niin herttaista, Kuin kulta Hämeen maa. Lempeitä laaksoin lehtoja, ja lintuin laulupuistoja, Ja marjaisia kankaitaan En unhoittaa voi milloinkaan, Oi Hämeen kallis maa! Oi Hämeen pellot viljavat, Ja kasket kullan loistavat, Ja tuhannet sen tuomistot, Sen niityt, norot, varjostot, Ei maata vertaistaan!
Samana iltana Kenelm Travers'in ja Cecilian seurassa nousi puutarhan takana olevalle pienelle kukkulalle, jolla oli vanhan luostarin rauniot, josta oli ihana näköala laaksoin ja metsien, virran ja kaukaisten kukkulain yli; aurinko oli juuri laskeumaisillaan.
Katso, kuinka kirkkahana Diamantti tirkistää, Luolastansa Kunniansa Taivahia kaunistaa! Kuule kuinka sulokielin Laaksoin hongat laulelee, Hengäten ja hellämielin Toisillensa kertoilee: Oi kuin tässä verta vuoti, Sankarit kun sortuili, Tässä kansa Eestä maansa Kunnialla taisteli. Astu tuolla ahoillamme! Siellä ruoho ruskottaa, Siellä veri isiemme Kukissakin kuiskuttaa: Kenen maa ja kenen valta?
Lind huomasi, että se ei ollut kukaan muu kuin Laila, ja vastasi taas: Kaukana sun luotasi, Yli laaksoin, vuortenki, Pyyntöin korvihisi soi; Tullos luoksein, tullos oi! Samassa kuului toiselta puolen vastaus: Kaukana sun luotasi, Yli laaksoin, vuortenki, Vastauksein sulle soi: Luoksesi en tulla voi! En voi! En voi! kaikui kauempana ja kauempana, samalla kun laulajatar eteni poispäin.
Yksin illan hämärässä Impi pitkin tietä käy, Linnut laulaa, lensee tuuli Hongistossa hiljaa soi. Astelee hän onnellisna Sulhastansa muistellen; Siitä katseens' taivaan tuli, Siitä hymy huulillens'. Alkavi nyt pyhä soitto, Torninkellon kuulee hän; Vuorten kiireilt' laaksoin pohjiin Kaiku ympär humisee.