United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta muutama tunti sitten oli siinä joteskin sapen karheutta. Kuitenkin: mitä rukoilette? RACHEL. Teitä heittämään tämän huoneen ja villityn miehen. Se tehkäät, hyvä vaimo! MARCIA. Vähän toisin sanottu, kuuluu rukouksenne näin: Armas nainen, tehkäät niin hyvin ja murhatkaat lempenne ja sydämmenne; se tehkäät onneksi meille, hyvä vaimo.
Tehkäät siunauksen työ ja pelastakaat tämä huone, ja tästä on teille itselle moninkertainen onni. Oi! pelastakaat tämä ennen rauhallinen perhe, koska on se teidän voimassanne. MARCIA. Millä keinolla, mun herrani? CLAUDIO. Paetkaat tästä tietämättä tämän hurjan miehen ja valitkaat itsellenne jokin suloinen kätkö, jossa elätte ajan tuonnemmas.
MARCIA. Siis toki jotain, luulen minä? CLAUDIO. Yksi on, jonka katson kalliimmaksi koko mailman kultaa, se on puhdas omatunto, ja tämä antaa uskallusta miehen poveen; ja enpä luulekkaan itseäni yhdeksi niistä, jotka pitävät kuoleman hirmuisimpana kaikesta mi taitaa meitä kohdata täällä.
Tähänasti olen pelastunut toki, ja tässä olen ja kerron teille elämäni tarinaa, niin täynnä murhetta ja vimman kamppausta. CLAUDIO. Jotka eivät kuitenkaan suorita teidän hirveätä velkaanne, vaan peloittavan rikoksellisena seisotte Jumalan ja ihmisten edessä. MARCIA. Mitä tahdotte siis minusta? Saattaa minua kahleisiin?
Miksi siis tämä ärhennys ja ärjy? CLAUDIO. Miksi! Ettäs kysyt. Vaimo, elles kiireesti riennä tästä huoneesta pois, vaan pysäyt kiroustaakkoinesi tähän, niin oletpa perkele. MARCIA. Mitä enemmin vielä? CLAUDIO. Paljon enemmin! CANZIO. Kuole, sinä viheliäinen koira! VARRO. Hiljaa, pojat! CANZIO. Hänen pitää kuoleman! RACHEL. Oi veljeni, veljeni! CANZIO. Kuoleman! VARRO. Poika! sanon minä.
VARRO. Tässä, sinä korkeamielinen vaimo, on mies, aina valmis antamaan hengensä ja verensä naisen tähden. Sacramento! minä tahdon olla teidän suojeleva ritarinne. MARCIA. Kiitoksia! mutta minulla on jo. VARRO. Ah! suokaat anteeksi. MARCIA. Kernaasti; sillä tahtonne oli hyvä. VARRO. Aina hyvä, aina hyvä naisia kohtaan.
MARCIA. Hän oli Albericus Parmasta ja minä hänen lemmittynsä Marcia. CLAUDIO. Mitä? Eivätkö paenneet he aina Berberiaan ylitse meren? MARCIA. Sen he tekivät, mutta palasit pian Italiaan takasin taas. CLAUDIO. Kummallista, jos vaan totta. MARCIA. Näin lähellä Parmaa olisi valheellani kovin lyhykäiset jäljet. Kuulkaat minua.
Niin olkoon toimintoni tässä huoneessa, ja onneton se, joka tahtoo astua mun tielleni. CLAUDIO. Vaimo, minä olen nähnyt teidän kerran. MARCIA. Kenties erehdytte. CLAUDIO. Se tapahtui elämän ja kuoleman rajalla. MARCIA. (Eriks.) Hän on tuntenut minun. (
"Sinä, Marcia, olet töllistellessäsi antanut kehruuksesi pudota tiedät säännön, sinä kehräät yhden käämin lisää te muut saatte vapaaillan. Tule, isä! "Liuta, valmista haalea kylpy ja hanki lihaa ja viiniä." "Ei", sanoi isä. "Vanha talonpoika on tottunut peseytymään vuorikoskessa ja juomaankin siitä. "Ja mitä ruokaan tulee tuolla ulkona aidan takana rajapaalun luona on reppuni. Tuokaa se minulle.
Jos tahdotte ystävällenne pahinta, ilmaiskaat kaikki, jos tahdotte säästää hänen onneansa, pitäkäät salassa kaikki ja suokaat meidän rauhassa solmea tämä liitto. Flaminiaa ei tunne täällä vielä kenkään muu kuin Claudio, mutta pian poistuu täältä kauvas niin Flaminia kuin Marcia Canzionsa kanssa ja Canzio on onnellinen.