United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Gordon on mies, joka voi tulla valtiovaraston kansleriksi, kenties pääministeriksi." "Ja vanhan Gordonin poika on taitavampi kuin minun poikani kuin Kenelm Digbyn kaima!" huokasi Sir Peter. "Sitä en sanonut.
Tämä luncheon ei suinkaan ollut sellainen, että se olisi tyydyttänyt Kenelm Chillinglyä silloin kun hän oli raittiuden ravintolassa.
Will katsoi toisaalle ja näytti olevan kahdella päällä. Kenelm jatkoi: "Minä olen tänään saanut kirjeen Mr Bowlesilta. Hän on tullut rikkaaksi ja aikoo lähteä ulkomaille; mutta ennenkuin hän menee, sanoo hän mielellänsä tahtovansa puristaa Willen kättä ja saada Jessieltä vakuutuksen että hänen entinen raaka käytöksensä häntä kohtaan on anteeksi annettu.
Kuudentoista-vuotiaana Kenelm oli etevin oppilas koulussa, ja kun hän vihdoin erosi siitä, toi hän mukanansa seuraavan kirjoituksen Orbilius'eltansa Sir Peterille, erittäin merkitty sanalla 'yksityisesti'. "Hyvä Sir Peter Chillingly! Minä en milloinkaan ole ollut niin levoton yhdenkään oppilaani tulevaisuuden suhteen, kuin teidän poikanne.
Hän olisi voinut olla sankarina nuoren ladyn novellissa. Vasta kun he Londonissa erosivat toisistaan ilmoitti Kenelm enemmän sisällistä hengen elämää, enemmän ulkonaista liikutusta, kuin yksi hänen heraldisista toutaimistaan, joka mieltää elämänsä kulkemalla aallottoman lammen pohjasta pintaan.
Suuret kemut oli pidetty Exmundhamissa, sen kunnian viettämiseksi, joka oli maailmalle tapahtunut sen kautta että Kenelm Chillingly oli siinä kaksikymmentä ja yksi vuotta elänyt. Nuori perillinen oli pitänyt puheen kokoontuneille arentimiehille ja muille kutsutuille vieraille, joka ei suinkaan ollut pitojen iloja lisännyt.
Nyt oli puutarha autio; kuitenkin muutamia rastaita äkkiä laskeutui alas ruohikolle. "Hyvää iltaa, sir," sanoi ääni. "Tämä on erinomainen paikka rauduille." Kenelm käänsi päänsä ja huomasi takanansa polulla kunnioitettavan vanhanpuoleisen miehen, nähtävästi kuuluva pikkukauppiaiden luokkaan; hänellä oli onkivapa kädessään ja pieni kori riippui hihnassa hänen sivullansa.
"Noh niin, kultuurilla te epäilemättä olette runoja sepittäneet." "Latinaisia runoja kyllä ja joskus kreikkalaisiakin; minun oli pakko tehdä sitä koulussa. Mutta ei se minua huvittanut." "Koettakaa englannin kielellä." Kenelm pudisti päätänsä. "Ei, en minä. Suutarin tulee pysyä lestissään."
Minun täytyy muistaa joka sana niistä, kun te olette pois mennyt." Mies pudisti päätänsä ja vastasi, mutta niin hiljaa ettei Kenelm kuullut mitään. "Sepittäkää nuotti niihin," sanoi nainen; "ja kun ensi kerta tulette tänne, laulan minä ne. Minä olen jo miettinyt päällekirjoituksen niille." "Minkä?" kysyi laulaja. "Rakkauden kiista."
Kenelm, joka muisti että Lily oli sanonut Izaak Waltonin kirjaa "julmaksi," pudisti päätänsä ja meni sisään huoneesen. Siellä hän ääneti istui ikkunan ääreen ja katseli ruohokenttää ja halavia, joiden oksat riippuivat vedessä, ja valkoisia seiniä, jotka pilkistivät niitä ympäröivien puiden väliltä, niinkuin hän edellisenä iltana oli tehnyt.