United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun katselee elämää ja liikettä sen kaduilla ja julkisilla paikoilla, ei luulisi olevansakaan Pohjolassa, vaan jossakin keski- tai etelä-Europan suurista kaupungeista. Tukholmalaiset, niinkuin Ruotsalaiset ylimalkaan, ovat iloisia ja ystävällisiä. Ja matkustavaiset Suomalaiset saavat tavallisesti osakseen hyvin herttaista kohtelua.
Ja hän rakastaisi pientä herttaista vaimoaan, kantaisi häntä sylissään, istuttaisi häntä polvellaan, suutelisi oh, he eläisivät onnellisinta elämää maan päällä. Että Hanna häntä äärettömästi rakasti ja ihaili, siitä hän oli ihan varma; että hän aina tulisi niin tekemään, siitä hän oli yhtä varma. Hän päätti puhua niin pian kuin sopivaa tilaisuutta siihen ilmestyisi. Oltiin Toukokuussa.
Onhan se liikuttavaa, herttaista, mutta runoilemista se on, lapsellista, tuota toivotonta, ainaista ihanteellisuutta ja optimismia itsensä pettämistä mitä varten sitä on ja pitää olla, miksi siitä ei päästä, kun se kuitenkin on epätotta, silmien lumetta sillä kaiken takanahan on kuitenkin kuolema? Ei! Ovatko nyt taas ne peikot kimpussani?
Sillä aikaa kun tyttönen nopsana ja ketteränä kopsastaan kahvikupin ja vadin ukolle toimitti käteen ja sitten niin hommakkaan näköisenä pullosta kahvea laski, seisoi ukko katulankkuun nojautuneena ja katseli äskeisillä katseillaan tuota herttaista hääräävää lapsukaista. Ja vanha ruunakin seisoi niin hiljaisena ja tyytyväisenä alallaan, ettei koskaan kieltää tarvinnut kesken kahven juonnin.
Ja katseltuaan elämää siellä ja hengitettyään sitä herttaista ilmaa, joka on niin useille maalaispappiloille omituinen, tuli hän niin liikutetuksi, että kyynelsilmin virkkoi: »Voi, voi, kuinka hyviä ihmisiä ne papit kuitenkin ovat ... minkätähden niitä niin sätitään ja moititaan!»
»Kovinpa herttaista täällä on, ja otatte vastaan aivan kuin omaista.» Elsa silmäili ihastuneena ympärilleen. »Mitenkä muuten Eevin ystävää! Ei hän niitä useinkaan saa luonaan nähdä, ikävä kyllä.» Eevin katse kirkastui. Oli hän hyvä kuitenkin, tuo Heikki!
Sitä suurempi on kiitollisuuteni, kun mamselli kaikesta huolimatta hyväntahtoisesti vastaanotti Julian, sanoi vieras nainen, lakkaamatta tarkastellen riemuitsevaa lapsijoukkoa. Kuinka olisinkaan voinut olla vastaanottamatta niin herttaista lasta! kuiskasi opettajatar, katsellen yhtä sormeaan, jota koristi kallisarvoinen sormus, se oli herttaisen lapsen anteliaan äidin lahja.
Oi unta herttaista! Niin vilpas, raitis Nyt olen. Unta näitkö? Sulaa rauhaa Ja kirkast' onnea! Ma Kuitiass' olin. Kuningas sinne tuli luokseni, Kun kansan kanssa viljavainioilta Ma rauhan ensi kultaa korjasin.
Noinko kuva ystäväni Usvan lailla haihtuis pois! Hyvin sitten hyljätynkin Helppo täällä elää ois! Savon tyttö. Voi armosta kuin innossa Hän puoltaa maansa kunniaa! Ken vastustaa nyt tuota vois, Hän sydämettä, lemmett' ois. Voi herttaista kuin kansaansa Syömessään kantaa rakkaana! Hän kansan oikea lapsi on, Syömess' on liekki ponneton.
Täälläpä on kovin herttaista ja lämmintä! Oikein suloista on olla tulen ääressä, kun ulkona on lumituisku.