United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä eristäytymistilassa, siinä »henkisessä nälässä», missä runoilijan kirjailijapuoliso melkein täydellisen kuuroutensa vuoksi eli keskellä tätä ajatusten kotia, tuotti hänelle iloa saada tuolle aina asiasta innostuneelle Emilielle lukea julkaisemattomia novellejaan, halukas kun hän oli kuulemaan, mitä tämä niistä piti, ja kun he olivat erossa, kirjoitti Fredrika Runeberg hänelle pitkiä, harvinaisen tuttavallisia kirjeitä.
Hän oli odottanut kuninkaan pikaista kuolemaa tai nöyryytystä. Pitkällinen koston viipyminen väsytti häntä ja hänen kansansa suuret kärsimykset sodassa ja nälässä olivat alkaneet liikuttaa hänen sydäntään. Sen lisäksi oli vihdoinkin surullinen muutos, joka oli tapahtunut ennen niin terveessä ja iloisessa kuninkaassa ja hänen sielunsa syvä, synkkä epätoivo vaikuttaneet Matasuntan mieleen.
Hän muistelee mitenkä äitinsä hänet pienempänä vei auringon paisteesen. Mutta siitä on pitkä aika. Heidän täytyi muuttaa; ja tuntuupa hänestä ikäänkuin senjälkeen joku kylmä vihuri talossa aina riehuisi. Sitten hän ei enää ole ollut tyytyväinen; aina on hän kärsinyt nälkää. Tämä asia, jota haaveksimaan hän on vaipunut, on liian syvällinen hänen käsittääksensä. Koko maailmako siis on nälässä?
Ei saa tapahtua, että henkensä uhraava sotilas saa vilussa ja nälässä panna kaikkensa alttiiksi tuntematta meidän hellää huolenpitoamme. Ja tämä osa siitä armeijan suuresta tehtävästä kuuluu yksinomaan meille naisille. Nuo viimeiset sanansa sanoi Martta haltioituneena kohottaen käsiään leveälle ja nostaen päätään taaksepäin. Martta rupesi kättä puristaen hyvästelemään kaikkia.
Hän ruokki minua, kun olin nälässä hän korjasi minut, kun olin maankuljeksija muukalainen. En siis aio koskaan lisätä hänen vastoinkäymisensä kuormaa syytöksillä, jotka kenties ovat perättömiä, koska kuulin ne vain halvimmista suista.» »Poika kultani oma poikani!» huudahti Crawford, likistäen häntä rintaansa vasten. »Sinä olet tosi skotlantilainen, joka tuumaa myöten!
Sitten laittaa hän seimen laidan ja sanoo ruunalle: "Syö muuta ruokaa äläkä pilaa seimen laitaa! Etpä luullakseni nälässä ole ollut, koska lautasesi on niin tasainen." Tallista lähtiessä näki Taavetti sisaren menevän navettaan ja muisti hänen puhuneen, että sielläkin on jotain vikaa. "Mari, onko se lehmän parsi kaatunut?" "Kyllä se kallellaan vähä on."
Riita on kaikki riitsinynnä, Tappelu tasan jakanna, Kansa parkuvi paossa, Lapset nääntyvi nälässä, Mestareilla miekka käissä, Saksoilla sapeli vyöllä; Yhtäläinen yöt ja päivät Tappelu joka talossa, Syövät kissat kiukoalta, Kasin poiat kartanolta, Eli herkun herran suusta, Kielen vievät viimeiseksi.
»Mutta jo tuo teidän orit on ylpeä», lisäsi emäntä, »lienee se koko iltikka, kun se illallisen illan ja koko yön on hirnua pauhannut ja kuoputtanut lattiata, että on luullut tallin särkyvän. Vaan tänä aamuna ei ole kuulunut mitään. Miten se mahtaa pysyä käsissä semmoinen äytäri?» kertoili emäntä, eikä tiennyt, että orit hirnui vilussa ja nälässä.
LOUHI. Itse onnesi valitsit, Kiitä, moiti itseäsi! KAASO. Hyvä oli immellä kotona Emon askarten apuna: Söi nälässä, joi janossa, Itse otti minkä mieli, Teki työtä kuin huviksi; Kun menestyi, taatto kiitti, Emo otsalle silitti. Kun tuli tukala hetki, Kylä kiiruhti avuksi, Nuoret, vanhatkin vakavat Sulle kukkia kokosi. Kun väsytti, kun nukutti, Unta onnesta uneksit.
Hän oli isänmaan ystävä, joka innolla rakasti kansaansa ruhtinas, joka oli uskollinen alamaisillensa ja pahoillaan heidän kärsimästänsä vääryydestä soturi, joka oli uljas tappelussa, luja vastoinkäymisessä, kärsivällinen vaivoissa, nälässä ja kaikenlaisissa ruumiillisissa vammoissa, ja valmis kuolemaan sitä asiaa varten, jota hän oli ottanut puollustaaksensa.