United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Levähtämättä ajoin sinne ja samassa käännyimme tohtorin kanssa tänne emmekä nousseet reestä ennenkuin oman kujan tuossa päässä". "Miksi ette ajaneet pihaan?" "Orit kaatui! kaatui uljas hepo. Se oli minun syyni, ja siksi palvelen teitä viisi vuotta palkatta." Isäntä ei vastannut. "Riittääkö se oriin hinnaksi?" kysäsi Mikko tuimasti.
Orit päästettiin liikkeelle; koko takapuoli rekeä täynnä poikia, jotka olivat siihen istahtaneet toinen toiseensa kiinni kuin varikset raadon päälle, täytyi hevon ponnistella ylämäkeen. "Oikeinpa on ihme ja kumma", sanoi Matti, "että pojannassakoiden pitää saamaan ajaa ilmaiseksi." "Niin, se on kaupunginlaki se, näetkös", mutisi Petter. "Mutta maanlaki ei anna semmoista oikeutta."
Haltijansa ei sen käytöstä hyväksynyt ja sen vuoksi kävi aina vähän päästä ruoskalla selkään sujauttamassa. Kun ei hän kuritustyössä ollut, seisoi hän ulompana ja piti silmällä, miten orit siinä kuoputti ja nyöhäsi alituistaan liikkeessä. Tämä vietti tällä lailla sabattiaan oriinsa kanssa, meni sitten kotiinsa ja sanoi kotoväelle "terveisiä kirkosta".
Orit veti kaikin voimin, mutta jalka jalalta vain matka kulki, eivätkä ajajat voineet ymmärtää, mitenkä reki oli niin raskas. Petter löi hepoa, mutta se veti vain ihan suorana ja hokit iskivät tulta kivistä. Matti istui katsellen korkeita talorivejä ja ihmetellen kaikkia merkillisiä esineitä, mitä riippui talojen seinillä.
Tiedä, oi prinssi, että tämä maa on täynnä salaisuuksia, kaikilta kätketyitä, paitse niiltä jotka, niinkuin minä, saattavat pimeissä tietoja hamuilla. Tiedä siis, että vuoristossa, tässä likellä, on luola, ja siinä luolassa rautainen pöytä, ja pöydällä täydellinen, taiottu sotapuku, ja pöydän vierellä seisoo niinikään taiottu orit, joka on ollut siellä suljettuna useita miespolvia."
»Mutta jo tuo teidän orit on ylpeä», lisäsi emäntä, »lienee se koko iltikka, kun se illallisen illan ja koko yön on hirnua pauhannut ja kuoputtanut lattiata, että on luullut tallin särkyvän. Vaan tänä aamuna ei ole kuulunut mitään. Miten se mahtaa pysyä käsissä semmoinen äytäri?» kertoili emäntä, eikä tiennyt, että orit hirnui vilussa ja nälässä.
Työmiehet jotka aikoivat junasta jäädä, varustivat ruokalaukut käsiinsä ollaksensa valmiit hyppäämään, sillä junaa ei ollut tapana seisauttaa työmiesten pois menoa varten, ainoastaan kulkua hiukan hiljentää. Juna hiljensi vauhtiansa aseman kohdalla. Veturi hirnui lyhyeen ja tiheään, ikään kuin orit, jolla on vimmattu halu eteenpäin rientää. Ruokasäkit lentelivät vuorottain ja joukottain maahan.
Toinnuttuani makasin erään mäen reunalla ja Arabialainen orit seisoi vierelläni; sillä pudotessani oli käteni tarttunut ohjiin kiini, ja tämä luullakseni esti hevosen rientämästä jälleen Vanhaan Castiliaan.
Sillan alitse, poikkivuolteeseen kaikkein katseet jännittyvät. Kuohu halkee pärskähtäen, syvällä uiva puu tuskin hievahtaa laskija niinkuin permannolla. »Näittekö, näittekö? Kyllä se tiesi millainen orit kuohuissa kestää!» Pölkky kiitää, solakka vartalo kaartuu vasempaan, keksi ilmassa keinuelee. »Mutta mitä se meinaa, kun ei aijo kiveä kiertää?»
Syötettiinkö teitä siellä Lestyin leivin, pestyin pöyvin; Juotettiinko teitä siellä Olusilla otraisilla; Syötettiinkö sinun orosi Portahilta pyöriviltä; Juotettiinko sinun orosi Lähteheltä läikkyvältä? Tokko näit mitä tullessa. Tuotapa kysyn sinulta: Tokko tänne tullessanne, Tokko taisi tamma juosta, Orit konsti kompotella, Ruuna ruskia ravata? Hyvä neito, kaunis neito!