United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli odottanut kuninkaan pikaista kuolemaa tai nöyryytystä. Pitkällinen koston viipyminen väsytti häntä ja hänen kansansa suuret kärsimykset sodassa ja nälässä olivat alkaneet liikuttaa hänen sydäntään. Sen lisäksi oli vihdoinkin surullinen muutos, joka oli tapahtunut ennen niin terveessä ja iloisessa kuninkaassa ja hänen sielunsa syvä, synkkä epätoivo vaikuttaneet Matasuntan mieleen.
Ja kuningas, jota hän oli toivonut pelastajaksi ja vapauttajaksi sopimattomasta pakosta, oli häväissyt häntä törkeästi: solminut avioliiton ilman rakkautta. Kuningas oli riistänyt häneltä vapauden antamatta sydäntä sijaan. Ja miksi? Mikä oli tämän rikoksen syvin syy? Goottien valtakunta, goottien kruunu. Saadakseen sen hän oli uhrannut Matasuntan elämän.
Hänen olemuksessaan ilmeni entisen vaatimattoman arvokkuuden ohella vakava ylevyys: suurimman surun majesteetti. "Tulin puhumaan kanssanne goottien puolesta. "Veljet eivät saa enää toisiaan silpoa. "Lähdetään yhdessä Ravennaan ja soditaan yhteisvoimin Belisariusta vastaan. "Minä nain Matasuntan ja te molemmat olette valtaistuintani lähinnä." "Ei koskaan", sanoi Arahad intohimoisesti.
Teja astui teltan keskelle ja polvistui Matasuntan eteen. Hänellä oli samoin kuin pojillakin viheriä viiniköynnös kypärän ympärillä. Mutta hänen katseensa oli synkkä ja otsansa rypyssä, kun hän sanoi: "Minä tervehdin sinua, goottien ja italialaisten kuningatar!" Ihmeissään Matasunta katseli häntä.
Se erottaa meidät ikuisesti. "Lepää sinä täällä sen terän oikealla puolella. "Minä olen vasemmalla. "Tämä yö halkaiskoon miekan iskun tavoin koko elämämmekin ainaiseksi." Mutta Matasuntan povessa taistelivat hirveätä taisteluaan ihmissydämen väkevimmät tunteet, häpeä, kiukku, rakkaus ja palava viha. Hän ei voinut puhua. "Pois, pian pois hänen läheisyydestään", sai hän vielä ajatelluksi.
"Kerro sinä hänelle, kenen vallassa hän on. "Tässä ovat asiakirjat. "Tässä ovat hänen vankilansa avaimet. Ajan voit itse määrätä." Matasuntan sielussa välähti toivon salama, joka kuvastui silmissäkin. Cethegus huomasi sen. Mutta hän lähti ulos levollisesti hymyillen. Heti kun prefekti oli lähtenyt kuningattaren luota, tuli pimeä. Taivaan peittivät repaleiset pilvet, joita raju tuuli ajeli.
"Seis", sanoi Hildebrand avaten kädellään uudestaan oven niin, että Matasunta tuli näkyviin. "Tässä näette, koko kansa, miehen ja vaimon, jotka tänään ovat vihityt avioliittoon, onnellisesti yhdistyneinä aviokammiossa. "Te näette Vitigeksen ja Matasuntan ja heidän ensimmäisen aviosuudelmansa." Matasunta vapisi. Hän horjui ja loi punastuen katseensa alas.
Näiden jäljessä kulki muutamia ylhäisiä goottinaisia. Matasuntan, morsiamen tai nuoren rouvan vieressä kulkivat herttua Guntariksen puoliso Teudigoto ja Grippan tytär Hildiko. Viimeisinä kulkivat ylhäisimmät ravennalaisnaiset. Morsiuskammion kynnyksellä lausui Matasunta saattajilleen jäähyväiset lahjoittaen neitosille huntunsa ja rouville vyönsä.
"Minä vartioin tuota ovea kuin pyhättöä, paremmin kuin lapseni elämää. "Varokoon hän tulemasta." Hän nojautui ovea vasten ja kohotti kirveen ilmaan. Mutta hän erehtyi. Prefekti ei ollut ottanut avaimia murhatakseen kuninkaan. Hän meni ne mukanaan palatsin vasempaan, eteläiseen osaan. Myöhään iltapäivällä Cethegus saapui hän tuli suoraan kuninkaan vankilasta Matasuntan huoneeseen.
"Me vannomme", huusivat gootit. Mutta nuori Arahad ei yhtynyt huutoon. Kunnianhimo ja rakkaus riehuivat hänen sydämessään. Hän muisteli, että hänen sukunsa oli nyt amalien ja baltien kukistuttua valtakunnan ylhäisin. Hän toivoi voittavansa Matasuntan käden, jos hän voisi tarjota hänelle kruunun. Tuskin oli vala kajahtanut, kun hän astui esille ja huusi: "Kenet me valitsemme, gootit?