United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän meni häntä kohti ja ojensi hänelle oikean kätensä. Matasunta ei voinut enää pidättää itseään. Hän tarttui nopeasti kuninkaan käteen ja vaipui samassa tämän jalkojen juureen, jolloin tämä ihmeissään vetäytyi taaksepäin. "
"Sen tiesinkin, urhoollinen Vitiges", sanoi Rautgundis polvistuen maahan ja avaten kahleen, joka kiinnitti kuninkaan vasemman jalan kallionlohkareeseen. "Lähde nyt ulos. "Sinä olet vapaa." Vitiges astui askeleen ovea kohti kohottautuen pystyyn ja tarttuen lujasti kirveeseen. "Hän sai päästää hänen kahleensa", kuiskasi Matasunta. "Niin, vapaa", lausui Vitiges huoaten syvään.
Patsashan olikin Ares-pää." Matasunta oli ääneti ja koetti salata poskillensa ilmestynyttä hehkuvaa punaa. "Mitä on tehtävä?" huudahti Arahad. "Meidän täytyy lähteä. "Meidän täytyy ehtiä ennen häntä Ravennan edustalle. "Vahva Florentia pidättää häntä jonkin aikaa.
Purppuravaippansakin, joka oli hänen hartioillaan, samoin kuin Matasuntan, hän heitti pois. Vapisten, sanattomana nojasi Matasunta seinään. Vitigestä tämä vaitiolo vaivasi. Kun hän itse kärsi kovasti, tunsi hän myötätuntoa tyttöä kohtaan. "Tule, Matasunta", sanoi hän. "
"Minä tahdon päästä vapaaksi ja lähteä kanssasi." "Hänen kanssaan hän lähtee", huusi Matasunta mennen heidän tielleen. "Vitiges hyvästi mene! "Mutta sano vielä kerran, että annat minulle anteeksi." "Sinulleko anteeksi", huusi Rautgundis. "Ei koskaan! "Hän on syössyt valtakuntamme perikatoon. "Hän on pettänyt sinut. "Vilja-aittojasi ei polttanut taivaan salama, vaan hänen kätensä."
Veri seisahtui Matasuntan suonissa. Hän tuli kalpeaksi kuin marmoripatsas. Kädet vaipuivat hervottomina alas. Hän tuijotti kuninkaaseen suurin silmin. "Sinä et rakasta minua. Sinä et voi rakastaa minua. Tähdet siis valehtelivat. Ei siis ole Jumalaa olemassa. "Sano minulle: Enkö minä ole sama Matasunta, jota sinä kerran sanoit maailman kauneimmaksi naiseksi?"
Hän meni pihalle kirves oikeassa kädessään ja hiipi pitkin muurin sivua hakien varjoisimpia paikkoja. Dromon seurasi jäljessä. Sillä välin Matasunta oli avannut käytävän oven ja kulkenut ensin alaspäin vieviä portaita ja sitten käsillään hapuillen kapeaa käytävää pitkin. Hän saapui vankilakomeron ovelle. Hän avasi senkin hiljaa.
Näiden jäljessä kulki muutamia ylhäisiä goottinaisia. Matasuntan, morsiamen tai nuoren rouvan vieressä kulkivat herttua Guntariksen puoliso Teudigoto ja Grippan tytär Hildiko. Viimeisinä kulkivat ylhäisimmät ravennalaisnaiset. Morsiuskammion kynnyksellä lausui Matasunta saattajilleen jäähyväiset lahjoittaen neitosille huntunsa ja rouville vyönsä.
"Mieti tarkkaan", sanoi Amalasunta kiivaasti yht'äkkiä seisahtuen. "Mieti tarkkaan. Annan sinulle vielä kolme päivää miettimisaikaa." "Se on aivan tarpeetonta. Annan aina saman vastauksen kuin tänäänkin", sanoi Matasunta silmät yhä maahan luotuina. "No, sano edes, mitä sinulla on muistutettavaa kreivi Arahadia vastaan." "Ei mitään muuta kuin etten häntä rakasta."
"En ole ajatellut hänen kukistustaan pitemmälle", Matasunta vastasi synkästi. "Mutta minä olen sinun vuoksesi. Todellakin, Matasunta" hän katseli ruhtinatarta ihaillen "sinä olet ihmeellisen kaunis. "Olen ylpeä siitä, ettet edes sinä saanut minua rakastumaan ja luopumaan suunnitelmistani. "Mutta sinä olet liian kaunis, liian ihana, elääksesi vain vihalle ja kostolle.