United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sotamiehetkin olivat kuulleet jotakin. Tuskin Vitiges, Rautgundis ja Dromon olivat päässeet pihan yli Dromonin huoneeseen, kun kuusi isaurilaista palkkasoturia riensi vankilan käytävään. Rautgundis juoksi nopeasti ovelle, iski sen kiinni, väänsi lukkoon ja otti avaimen mukaansa. "Nuo ainakin ovat hyvässä tallessa", kuiskasi hän.
"Kaikki on hukassa! "Hetki sitten prefekti tuli kuninkaan luo. "Tavallisuuden mukaan avasin hänelle käytävän ja vankilan ovet, kun " "No?" "Kun hän pyysi minulta molempia avaimia säilyttääkseen ne itse." "Annoitko sinä ne", kysyi Rautgundis raivoissaan. "Enhän voinut sitä estääkään. "Tein mitä uskalsin. "Pitelin avaimia kädessäni ja sanoin: "'Etkö luota enää minuun, herra?
"Lopeta nyt vihdoinkin juttusi rukiista ja hevosista", sanoi Rautgundis hymyillen, "ja sano minulle, miten olet näinä vuosina voinut? "Ja mikä sinut on vihdoinkin saattanut vuorilta lapsesi luo?" "Kuinkako olen voinut. No, yksinäni olen ollut. Ja talvet ovat kylmiä. "Niin, meillä ei ole niin suloisen lämmintä kuin täällä Italian laaksoissa." Hän sanoi sen ikäänkuin moittien.
Vaikka Rautgundis olikin hämmästynyt, pelästynyt ja iloissaan ja vaikka paljon olikin kyseltävää, ei hän malttanut olla silmäämättä isäänsä iloisen ylpeästi. Sitten hän riensi tämän syliin ja alkoi itkeä. "No", sanoi hän vihdoinkin irtautuen vanhuksesta, "isä, mitä nyt sanot?" "Mitäkö sanon? "Tämä on aavistamaton onnettomuus. Palaan jo tänä yönä takaisin vuorelleni."
Mies tuli soihtu kädessä portista ulos, kulki yli pihan ja saapui huoneeseen. Hän oli vanha vanginvartija. "Mitä nyt? Puhu", huudahti Rautgundis nousten istualtaan ja rientäen etuhuoneeseen. "Kärsivällisyyttä kärsivällisyyttä! Salli minun ensin panna soihtu pois käsistäni. Kas niin! Mitäkö? Hän on juonut. Se teki hänelle hyvää." Rautgundis painoi kätensä sykkivälle sydämelleen.
Mutta hän kalpeni, kun tämä riensi epätoivoisen näköisenä häntä vastaan ja saattoi hänet nopeasti sisempään huoneeseen. Siellä tämä heittäytyi polvilleen hänen eteensä, iski nyrkeillään rintaansa ja repi harmaata tukkaansa. Pitkiin aikoihin hän ei saanut sanaakaan suustaan. "Puhu", pyyteli Rautgundis painaen kättään rintaansa vasten, "onko hän kuollut?" "Ei, vaan pako on mahdoton.
Molemmat riitaveljet menivät nyt asuinrakennukseen. Tursa juoksi edellä iloisesti haukahdellen. Goottilainen emäntä oli tehnyt roomalaishuvilan atriumista pienillä muutoksilla germaanilaistyylisen ison salin. Talon isännän poissa ollessa ei Rautgundis suuresti välittänyt vieraspidoista ja olikin sen vuoksi siirtynyt siksi ajaksi naistenhuoneesta tänne palvelijattarineen.
Kuutamo valaisi sitä. "Se on lemuri. "Täällä murhatun varjo", kuiskasi vanhus vavisten. "Jumala ja pyhimykset suojelkoot minua." Hän risti silmänsä ja peitti kasvonsa käsiinsä. "Ei", sanoi Rautgundis, "kuolleet eivät palaa enää takaisin. "Nyt se katosi "Pimeä on "Haa, kuu tuli esille tuolla se on. "Se menee vankilan ovea kohti. "Mitä punaista sieltä näkyy? "Haa kuningatarhan se on!
Eläin pelkäsi eikä tahtonut mennä. Vapautettu hyppäsi maahan. "Joki on kovin syvä. "Kolme päivää se on tulvinut. "Kaalamoa ei voi käyttää. "Hevosten täytyy uida ja virta vie meidät pitkän matkan alas päin. "Joessa on kallioita. "Kuu on milloin peitossa milloin näkyvissä ja vaikeuttaa näkemistä." Hän kulki neuvottomana pitkin rantaa. "Kuunnelkaa! Mitä se oli", virkkoi Rautgundis.
"Ei", sanoi Vitiges, "en luovu vaimostani, en koskaan." "Ei sinun tarvitsekaan. "Minä luovun sinusta. "Rautgundis lähtee pelastaakseen kansansa ja miehensä kunnian. "Sinä et voi riistää sydäntäsi minusta. Minä tiedän, että se pysyy omanani. Nyt varmemmin kuin ennen. "Menkää! Se, mitä nyt välillämme tapahtuu, ei siedä todistajia."