United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta siinä ette tee ollenkaan kiltisti, että te saatatte ihmiset, jotka teistä pitävät, niin levottomiksi. Haa, nyt huomaan. Oikeassa ollaan! v. Se on kohtaloni, Franziska! Annoitko hänelle kirjeeni? v. Vastauksenko? Ei, vaan oman kirjeenne takaisin. v. Mitä? Eikö hän halua sitä lukea? Kyllä kai hän haluaisi, mutta me emme oikein osaa lukea kirjoitettua. v. Kujeilija!
He istuivat sillon järven rannalla ja haastelit keskenänsä menneistä ajoista, muistuttelit pientä poikastansa Kullervoa, jonka luulevat kuolleeksi. Tästä kummastuin minä, mutta tunsinpa nyt nuo kasvot entisen Kalervon ja emäntänsä kasvoiksi. Jos ei tämä ole tosi, niin leikkaa kurkkuni poikki. KIMMO. Mutta annoitko jotain heille ilmeiksi? NYYRIKKI. Enhän ollut mieletön.
Annoitko todella tuolle ryövärille kaksi tynnyriä rukiita? Annoin kuin annoinkin. Ja kukkuramitalla mittasin aitasta. Jaskalla oli itsellään säkit, ja vielä autoin veneeseen kantamaan. Minä en oikeastaan voinut isäntää moittia. Kun yhteiskunta ei voinut häntä suojata, hankki hän itse väellensä elämismahdollisuuden, kuten parhaiten ymmärsi.
"Kaikki on hukassa! "Hetki sitten prefekti tuli kuninkaan luo. "Tavallisuuden mukaan avasin hänelle käytävän ja vankilan ovet, kun " "No?" "Kun hän pyysi minulta molempia avaimia säilyttääkseen ne itse." "Annoitko sinä ne", kysyi Rautgundis raivoissaan. "Enhän voinut sitä estääkään. "Tein mitä uskalsin. "Pitelin avaimia kädessäni ja sanoin: "'Etkö luota enää minuun, herra?
Puotiin olen myös velkaa. Anna rahaa. Rahaa! Minulla ei ole. Oletko jälleen ne juonut?! En juuri! Annoitko rahaa tuolle lutkalle?! Entäs sitten? Tuollaiselle himojen välikappaleelle! Hän on ainoa ystäväni. Sinä onneton, millä nyt hyyry maksetaan?! Ole huutamatta! Sinä saat toisen kerran. En tahdo syödä vanhaa sillin häntääsi enkä juoda sikurikahviasi ja sitten sinä mangut aina.
Tule pois minun kanssani.» Ja Iikka yritti lähteä, mutta Anterolla ei näyttänyt olevan halua lähteä hänen kanssansa. »Vähäpä tästä naarmusta lukua. Eihän siitä enää verta juokse; kohtahan se jo paranee.» »Mistä sait reiän päähäsi?» kysyi Elias. »Sieltä se tuli kosken terävistä kivistä, kun hengen edestä ponnistelin maalle.» »Entä hevoset, jotka otit ensi yönä, annoitko ne takaisin?»
"Ja annoitko hänelle tiedoksi, että me täksi yöksi olemme peruuttaneet hänen luovutus-tuomionsa, niin että, koska korkeammat vallat ovat meidän eromme päättäneet, me kuitenkin saisimme iloisella tavalla sanoa jäähyväiset vanhalle ystävällemme?" "Sen annoin tiedoksi", vastasi valeairut.
Minä en välitä, vaikka on minua lyönytkin. Onko lyönyt? Onhan toki, sanoi tyttö silmät säteillen. Vaan sitten suuteli ja itki ja pyysi anteeksi. Annoitko? Annoin jo ennen, kuin oli pyytänytkään. Eikö tehnyt mielesi lyödä takaisin? Ai ei, ei toki tiesin: kun lyö, taas katuu ja on hyvä. Yhdessä itkettiin ja sitten naurettiin. Anjaa huudettiin.
Panu toivotti hyvää yötä ja pehmoisia pahnoja, mutta ovesta käännytti hänet vouti vielä takaisin. Annoitko Annikille lahjani? Tarjosin, mutta ei kelvannut. Etkö luule hyvällä suostuvan? Kun ei suostune, vienet hänet väkisin. Takaatko miehesi, etteivät vastarintaa tee? Jos sulhonsa tehneekin, et siitä välittää huoli. Sano sulhaselleen, ettei piikaa iäksi pestata.
TUURA: Kertoi kuulleensa, että yksin korven keskellä elät etkä vielä ole antanut kastaa itseäsi. LALLI: Annoitko sinä? TUURA: Ka, mikäpä siinä auttoi! ja pääseehän tuosta lähteessä peseytymällä. LALLI: Saattaa päästä. TUURA: Sinun vaimosi on kastettu? LALLI: On. TUURA: Taitaa tulla jo sinunkin vuoroni? Lienet sinä lähtenyt ristimään? TUURA: En. Toiset ovat asiani. Kuka hän oli?