United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siihen ei setä Iisakki vastannut halaistua sanaa. Hän oli nöyrä herransa edessä, maksoi kaikki vahingot tyynesti ja kesti kaikki häpeän näköjään kylmäverisesti. Ei puhunut eikä pukahtanut pitkiin aikoihin sitä ei tätä.
Ja Bård kertoi. Mutta koht'ikään kavahti hän seisoalleen. "Tässä ei ole aikaa pitkiin puheisiin; sano vaan minulle, pappi, voitko lumota paholaisen?" "Sinä et tiedä mitä sanotkaan," huomautti pappi. "Niinpä, paha kyllä", vastasi Bård.
Sanat näkyivät tekevän syvän vaikutuksen lukijaan, sillä hänen äänensä oli tukahtua liikutuksesta, ja kun hän tuli tuohon paikkaan: "Isä, anna heille anteeksi, sillä eivät he tiedä, mitä tekevät", peitti hän kasvonsa pitkiin kiharoihinsa ja puhkesi raivoisaan itkuun. Myöskin Tuomo itki ja huokasi: "Voi, jospa voisimme käyttäytyä näin. Rakas Jesus, auta meitä!"
Ihmeellisempi se oli kuin hän oli pitkiin aikoihin nähnyt. Minkälainen uni! Aurinko oli kaiken päivää paistanut hänen kamariinsa ... ulkorakennusten yli se pääsi sinne. Edellisenä iltana oli Sakris lukenut "Suomen Työmiehestä", jonka hän lainasi peltiseppä Savolaiselta, erään alakerran. Suorastaan mahdotonta oli enää tutkia Nietseskeäkään... Kamarikin muuttui jo päivin ihan kuumaksi...
Minä olen tottunut pitkiin kävelymatkoihin ja toivon ennättäväni takaisin suurukseksi." Hän katseli minua surkutellen, niinkuin tavallisesti katsotaan sitä, joka ei ole varsin suunnillansa, pani käsivarteni kainaloonsa ja vei minut takaisin asunhuoneesen. Suuruspöydässä täti Henderson varoitti minua koskaan lähtemästä puutarhan muuria ulommaksi.
Hän kiipeili korkeille huoneiden katoille ja pitkiin puihin ja kun sitten ruwettiin hätäilemään ja ehynnä häntä alas neuwottelemaan, oli hän jo maassa, ennenkun ennätettiin mitään yrittääkään hänen auttamiseksensa.
Läsnä-olevat purskahtivat pitkiin ja lujiin yliluonnollisen luottamuksen ja tulisen ihastuksen huudahuksiin. He näkivät Messiaksensa säihäyttelevän ihmeellistä valtikkaansa. He ajattelivat Hassan Subah'ta ja hänen Seldshukejansa ainoastaan uhreiksensa ja huomispäivää ainoastaan semmoiseksi päiväksi, joka oli uuden voiton, vapauden ja vallan aikakauden alku!
Mitäpä noihin moniin pitkiin ja yksitoikkoisiin hetkiin tuli, jotka näyttivät herättävän minun sääliäni, hän vastasi vain elämänsä jokapäiväisen toimen saaneen tämmöisen muodon, ja siihen hän oli tottunut.
Minä olin sen aina yhtä ankarasti sysännyt syvyyteen. Ja niin sitä ei ollut pitkiin aikoihin näkynyt enää. Ja minulla oli ollut kaikki syy uskoa, että se oli kuollut. Ikävä kyllä, ei se ollut kuollut yksin. Se oli painunut hyvässä seurassa sinne.
»Olet ruvennut kaikkia kyselemään», hän vastasi kärsimättömästi. »Pitäisihän sinun toki ymmärtää, etten minä alinomaa jouda pitkiin selityksiin.» Todellakin, Jakobin alkoi nyt käydä olo kuumaksi.